Tavallisen arkee

Buenas tartes ja hyvvee iltoo! Joulupäivän ilta ja täällä taas himaillaan. Käytiin ostaa lähiravintolasta grillattu, kokonainen kana. Siitä niin Rva. illallisen väsää. Kyytipojaksi kasviksii ja kevyttä fudaa silleen. Tietää taas mitä syö. Jälkkäriks juustoi ja Riojaviinii. Himadinneri, juu nou?

Rauha tuli pöytään

Hupsista keikkaa. Niin joulu tuli ja meni. Rippeitä jäljellä. Paikallinen illallinen oli kohtalainen. Sikkoo saatiin ja lanttulooroo. Pikkasen puutteita mut joulu antaa anteeks. Nautittiin oikea jouluateria ja pukkikin kävi pöytäseuruetta tervehtimässä. Valitettavasti, tavoilleni uskollisena dinnerin päätyttyä aloin voimaan pahoin. Tajusin taas, että taisi hauskanpito loppua tähän. Tultiin kuitenkin porukalla meittin kämpille ja tarkoituksissa oli lähteä vielä iltaa nauttimaan. Ei pystynyt. Massu pani vastaan ja painuin höyhenille.

Fugen kadut eilen

Tänään on rela-päivä. Nukuttiin koko aamupäivä ja nyt on huisin levännyt olo. Sellanen kiireetön ja ressitön. Tehtiin pitkä kävelylenkki vanhaan stadiin ja kadut oli oudon autioita. Sellaista näkee täällä harvoin. Käppäiltiin pikkuhiljaa ja ihmeteltiin kaikkee ympäröivää todellisuutta. Mie ostin Marokko-kaupasta ihanan villa huivin. Sähkönsininen. Lempiväri, oih. Juotiin terdellä iltapäivädrinkit ja oltiin ihan siestalla. Nähtiin ihmisii ja tunnelma oli pyhä. Joulupyhä.

Hra. posti

Nyt koti-iltaa. Uk on omalla koneella, tekee kai duunii tai selailee suomilehtii. Pääruoka on nautittu, hiton hyvää kanaa. Ei yhtään kuiva, oikein mehukas ja täyteläisen makuinen. Kuulostaa varmaan tylsälle nää himakokkailut, mutta pitää reissussakin olla ne koti-illat. Eikö pidäkkin.

Kivan värinen ovi ja akkunaluukku

Vielä huominen täällä ja sit mennään taas. Viimeisen viikon kohde on taas, yllätys, yllätys! Malaga. Se on just simppeli kohde. Ei liian iso, ei lian pieni. Ja siellä on yks parhaista hammameista missä olen elämäni aikana kylpenyt. Käydään siellä jo perinteisesti neljäntenä vuonna peräkkäin. Sinne jää kaik vuoden sonta. Puhdistuu niin ruumis kuin sielukin. Semmoinen ylevä riitti, henkinen.
Malagasta on tullut meille se kaupunki, missä tahdomme, että vuotemme vaihtuu uuteen tulevaan. Siellä tunnelma on parhain ja joku outo tahi kumma, yhteenkuuluvaisuuden tunne leijuu ihmismassan yllä. Kaik on ilosii ja hyvällä tuulella. Kukaan ei ördää kännissä tai vaan muutama harmiton. Ollaan niin kuin yhtä. Yhes.

Fugen kaduilla

On se kyllä jännä, tää elämän erilaisuus. Jos nyt ajattelee, niin Suomes on talvi. Täällä kesävalolampö ja illat viileen pimeitä. Vähän niin kuin meittin kesä. On jotenkin vaikea uskoa, että Suomes on kylmä, pimeä ja lunta. Mitä pidempään täällä on, sitä paremmalle tällainen tuntuu ja sitä ajattelee, et miks ei aina talvet voisi olla tällaisia ja täällä. Kyl maar mää viihtyisin. Olisi niin ku sellainen talvipakolainen. Hitto, jos se olisikin duunien puolesta mahdollista, niin lets gou menox. Sano piika kun renkiä perseelle potki. Ehkä sitten joskus eläkkeellä. Hitto, toi on just sitä sitten kun elämää, jota pitäisi pyrkiä välttämään. Pitäisi tehä, eikä unelmoida, mut minkäs teet. Ei se vaan ole niin yksinkertaista. Jostakin se leivän täytyy tulla ja sellainen ikävä tosiasia on myös otettava huomioon, että kesää Rva. ei täällä viihtyisi, koska täällä on liian kuuma. Sit pittää päästä pohjolaan.

Asetelma

Aloitin kirjoittamisen eilen illalla, enkä sit jaksanut saattaa loppuun. Jatkan nyt. Hyvin nukuttu yö on takana ja nousin vasta kympiltä. Tai kyl mää jo seiskalta kävin hereillä, mut sit onnellisesti jatkettiin. Ja sekös on vasta ihanaa! Mä olen aina niin onnellinen, kun mää saan nukkua hyvin. Mun hermot vaatii sitä. Rva. on hyvällä tuulella, kun kakka tulee ja uni maittaa. Ei sille mitään voi.

Joku hotla

Siellä on kansallinen vapaapäivä, mut täällä raksaäijät tuli duuniin. Eli arki on koittanut. Ollaan menossa lounastreffeille ystävän kans. Käydään syömäs kasvisravintolassa kevyttä kenttälounasta ja siinä samalla hyvästellään. Ilmassa alkaa olla lähdön tuntua. Ja taas kerran mulla on sellainen olo, et en tahtoisi lähteä. Se on harvinaista. Yleensä mä olen loppuloman aikaan jos sitä mieltä, et kyllä täältä himaan joutaa. Mut en tohtisi täältä Espanjasta kotio tulla olemoisinkaan. Eiks se kerro siitä, että viihtyy ja on hyvä olla. Onneks on vielä toi Malaga-viikko edessä. Suren jo nyt kotiin lähtöä. Vaik kylhän mää tiiän, et koti on aina koti ja oma sänky maailman paras. Kyl se siitä taas lähtee.

Merimies on erimies

Vale, vale, nyt on aika mennä suihkuun. Pyysin UK:lta, josko hän turrauttaisi meille hyvät kahavit. Kupposellinen maistuisi. Tällekään päivälle ei ole mitään lounasta kummempaa tiedossa. Ehkä se menee jo kamoja pakatessa ja jäljet täytyy siivota. Rva. jättää kortteerinsa aina moitteettomaan kuntoon. Nyt ollaan pesty pyykitkin. Joo ja ihanaa, mä saan siivota. Lempihommoo. Adios!