Eilen satoi! Heräsin aamuyöllä neljältä siihen, kun sade rummutti kattoa. Sillä voimalla, että osa satoi sisälle. Täällä ei toi eristäminen ole ehkä ihan sitä tasoo kuin pohjolassa. Mut hätiä mitiä, otin mopin ja moppasin pahimmat lammikot. Iltapäivästä aurinko taas tuli esiin ja nyt näyttää oikein kivalle. Aamulenkki ja uinti on takana, se on musta niin veikeeta, kun toi rantaraitti on täynnä ruumiinkulttuurin harrastajaa. Täällä se kaiketi kuuluu jokaiseen päivään ja ihmisillä on aikaa. Eni hau, hyvä tapa aloittaa päivänsä.
Eilen kävin hierojalla ja hän sattuikin olemaan myös osteopaatti. Olipa hyvä sessio. Puolitoistatuntia hän veivasi ja vatkasi ja nyt roppa kiittää. Sain viimeisetkin jumit laukaistua ja nyt on hyvä olla. Semmonen lomalainen. Nukuin kuin tukki kaheksan tuntia ja voitte arvata kuin helppo nyt on hymyillä.
Kävin myös karvarissa. Tukkapää ja parta on nyt fino. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tuli myös parran muotoilu. Minä sanoin: " Guatro millimetros." Ja hyvin pelas, niin on siisti jotta. Hyvä meininki oli partureilla. Se oli siis oikea parturi, ounli foor men. Kolme tuolii ja jengiä vaihtui kuin pipoo. Nuoria olivat, kommeita kuin leijonat. Mun parturi lauloi samalla ja hyvin hoilasi. Kauheesti kovasti keskenään posmittivat, minua huvitti. Samassa yhteydessä oli baari. Sieltä neitokainen tarjoili partureille juomia. En sit tiiä, mut mun parturille tuli aivan kuin baileys, se ihana kermalikööri. Ei siis ihme, jos laulattaa. Hmmm...pitäisikö ottaa käytäntöön. Pikku päissään rouville raitaa vääntäisin, hih.
Illan hutkuilin tuolla keskustassa, siellä niin vanhan kaupungin puolella. Kävin rättikaupoissa ja ei mua kuulkaa enää rätit kiinnosta. Yhden mustan teepaidan ostin, kun sille näyttää olevan tarvetta. Ihastelin jouluvaloja ja arvoin mihin menisin syömään. Joka paikassa oli muka joku et ei tonne. Siinä sitten pyörin kuin puolukka piipissä ja kyllästyin vallan, otin pirssin alle ja huitasin himahuudeille. Menin tohon lähikiinalaiseen ja söin karrikanan. Sen minkä syön aina, olin sit missä päin tahansa maapalloo.
Ovatkohan Espanjalaiset masentuneita, noin niin kuin ylipäätään maailman mittapuussa? Jos ajatellaan, että heillä on lähes aina valo ja aurinko, välimerellinen, terveellinen ruokavalio, hyö ovat yltiösosiaalisia ja kerääntyvät sankoin joukoin baareihin puhumaan päivän polttavat eli ei siis ole sisään kerääntynyttä ahistusta, kai. Voisi kuvitella, että täällä ei mielialapilleritä popsita samaa rataa kuin siellä synkässä, pimeässä pohjolassa. Tai enhän mie tiiä, voi täällä olla omat ongelmansa. Ois kiva tietää, kuinka paljon sillä on merkitystä minne sitä sattuu syntymään. Mitkä onkaan jo ne syntymän lähtökohdat. Meiltähän ei voi muuta vaatia kuin perkeleellistä sisua ja ainaista yrittämistä. Sitä meillä kyllä piisaa. Eikäpä tuo huono asia ole tuokaan. En minä sillä.
Jahas, terdelle paistaa arska. Heittäskö vähäks aikaa läskit tohon aurinkotuolille. Raksaäijät on vähentyneet ja siinä pyörii enää pari könsikästä. En mää kovin pitkään siinä voi olla, sen verta, että saan aimoannoksen deevitskuu ja ehkä vähän brunaa turpeelle naamalleni. Ruskee läski ei näytä ollenkaan niin pahalle kuin valkoinen, tiesittekö tämän faktan. Sit mie lähen sinne herkkuun, siihen saa varata pari tuntii. Katso nääs, suomipoika tekee ostokset espanjaksi ja siinä tovi, jos toinenkin vierähtää. Mut täytyy myöntää, että varmasti tästä mun kokkitaustasta on silleen apuja, et kyl mää aika hyvin tiedän mitä ostan. Ettei käy niin, et luulen ostavani vaniljakreemiä ja paketista löytyy kuukautissiteitä. Olisi se noloo. Herrajestas mää sanon...
P:S Muutama instafoto sieltä täältä. Puhelimella kuvattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti