Tartosta Pärnuun

Täällä Saarenmaa, kuuleeko maailma. Matka on jatkunut aina tänne asti ja nyt ollaan onneksi pari päivää aloillamme. Matkustelu yhden pysähdyksen taktiikalla on toki antoisaa mutta samalla myös raskasta. Mun jutut tulee jälkijunassa eli blogissa ollaan vasta Tartoossa ja samaan postaukseen mahdutan myös Pärnun. Fyysisesti siis aivan muualla eli Kuresaares. Hassuu eikö totta.

Taidetta Tartossa

Ikkuna unhodukseen

Mä jotenkin tiesin, et Tartto on mun juttu. Ja niin olikin. Ihastuin ikihyviksi ja yksi yön seutu siellä ei ollut riittävä. Majapaikaksi valikoitui Boutique Hotel Margaretha. Oih, ihana, ihana vanha talo ja siellä oltiin kuin herran kukkarossa. Ikkunat takapihalle ja muhkeat sängyt. Kyllä Rva. hykerteli tyytyväisyydestä ja hei, yks yö kustansi peräti 55 egee. Ei huono ja vahva suositus teille. Hotelli oli hyvällä paikalla, pikku matkan päässä keskustan aukiosta ja kävelykadulta.

Tarton rakastavaiset

Se kuulu yliopisto

Rva. ampaisi saman tien citiin, UK jäi hotelliin huilimaan. Nähkääs, kun Virossa on alennusmyynnit, niin se tarkoittaa 50-70% ale ja kunnon tavaraa. Mie en nykyään jaksa tuota shoppailua mutta näin lomalla edes vähän. Heti tarttui parit kengät messiin ja yli puolen hinnan alessa. Kävin terdellä nauttimassa oluen ja ihastelin ihmisvilinää. Narvan jälkeen tämä kaikki tuntui elävälle. Kaunis kaupunki ja vierailu Viron kansallismuseossa oli ehdottoman  tutustumisen arvoinen kohde. Se on rakennettu vanhalle lentokentälle ja kertoi upeasti Viron, niin sotaisaa menneisyyttä. Lähes tuli tippa linssiin. Eikä vapautumisesta kolhooseista ja sovhooseista ole niinkään pitkä aika. Tuoreessa muistissa ovat ja pistää niin ihmettelemään. Jos tie vie Tarttoon, niin ehdottomasti kannattaa tutustua!

Iltahämyi Tartossa.

Isä ja poika.

Tulipa syötyä jäkälää ensimmäistä kertaa. Sehän on nyt niin suurta huutoo ja lähes melkein fassön. Illallispaikaksi valikoitui Restorant Polpa keskustan kävelykadulta. Ennakkoluulot nousi karvaan, kun huomasin, että kuppila onkin hotellin yhteydessä. Huoli oli turha. Palvelu ykkösluokkaa ja ruoka taivaallista. Kolomella lajilla mentiin ja keittiön viinipakettisuositus, pressot päälle ja lasku oli todella 100 erkkii. Kotosuomessa tällä rahalla olisit saanut rupia perseeseen, jos sitäkään. Jotenkin se pistää nykyään vihaks, kun meillä vähänkään tasokkaampi illallistaminen maksaa helposti parisataa erkkiä. Kenellä on kohta enää varaa käydä ulkoruokinnassa. Pistää harkitsemaan.

Ihana Margarehta

Elä itke muru

Seuraava päivä vietettiin Tartossa niin tiukkaan, että meno Pärnuun viivästyi. Tai mitä se nyt viivästyy, lomalla ollaan, niin mennään ja tullaan niin kuin huvittaa. No mut joo, oltiin perillä vasta kasi ja Rva:lla hirvee kytö kylpylöimään. Residensimme oli Estonia Hotel & Spa, siinä niin rannan tuntumassa. Erittäin hyvä hotelli ja iso plussa ystävälliselle henkilökunnalle. Spassa löytyy useampikin sauna ja mainitakseni suolasaunan, joka oli hieno kokemus. Se on sauna, missä oli isot astia täynnä karkeaa merisuolaa, jota hierottiin ihoon ja annettiin suolalöylyn vaikuttaa. Iho oli kuin silkkii ja Rva. piipitti tyytyväisenä.

Tarton heijastumia

Kissaeläin Tartossa. Vapaana.

Tarton paskahuussit ovat kuninkaalliset

Kylpylöinnin jälkeen kerettiin vielä citiin ruokailee. Illan paikaksi valikoitui Restorant Heamaa, joka edustaa lähellä tuotettua ja luomuun päin kallellaan olevaa kastronomiaa. Sattumoisin olimme käyneet ko. ravintolassa pääsiäisreisullamme, nimi vain oli jo päässyt unholaan. Se ei tokikaan haitannut menoa, palvelu huippua ja ruoka t o d e l l a hyvää. Rento paikka ja kiva fiilis. Vahva suositus siis.

No se The Jäkälä

Heamaan alkupalalautanen, jette guud

Tervetuloa Heamaahan!

Kaiken tämän jälkeen oli ihana kallistaa pää täydellisen sängyn tyynyyn. Joskin Rva:lla on tietenkin oma tyyny mukana ja sen voittanutta ei ole. Olkoonkin kuinka laatua. Hotellimme aamiainen oli myös mainittavan hyvä, joskin yksi tarjoilijoista ei saattanut olla ihan kartalla tai sanoisinko, että kaikki halot eivät välttämättä olleet liiterissä. Niin ravasi aamiaissalia eestaas ja mumisi itsekseen. Minua ihan hieman pelotti. Voi tietysti olla, että hän on näitä suojatyöntekijöitä ja kaveri paikallaan, en minä sillä.

Mut nyt näihin tunnelmiin, syömään ollaan lähdössä ( taas.) Nyt ollaan siis Kuresaaressa, seuraava juttu sit sieltä, joka sisältääkin jo sit ihmiskehon eritteitä ja muutenkin huonoo oloo ja mainetta. Tere, tere!