Voihan Narva!

Tere, tere! On aamu, niin kuin se tähän aikaan päivästä tuppaa olemaan. Niin on lomalaisella ollut kiire, ettei ole kerennyt postailemaan. Reissun päällä ollaan ja tällä hetkellä hurmaavassa Pärnussa. Takana jo Narva ja Tartto, monta kokemusta rikkaampana juu.

Jägalan vesiputos

Matka on mennyt mukavasti. Meille sopii automatkailu, siinä on oma viehätyksensä. Kiireetöntä etenemistä paikasta aa paikkaan bee. Toki, siihen väliin mahtuu monta mukavaa ja vähemmän mukavaa asiaa.

Narvan rantaa

Jos aloittaisi noista vähemmän mukavasti. Rva. on ähnöttänyt alkuloman ummessa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan, köh. Se on vähemmän mukavaa. Lomalla yks tärkeimmistä on tietysti syöminen ja ruuasta nauttiminen. Se on tietysti hieman hankalaa, kun on niin täytetty, et yhtään pientäkään lusikallista ei alas mahtuisi. Mut syötävä on ja Rva. sen kun paisuu. Maha ja olo on kuin olisi raskaana jo alun kolmatta vuotta. Onneksi "räjähdys" tapahtui eilen ja matka jatkuu onnellisena. On pikkasen kevyempi olo noin niin kuin ja ruoka maistuu taas.

Vähän edes värii Narvassa

Mulle on iskenyt Danny syndrooma. Mun tukassa tapahtuu outoja. Punkee harmaan valkoista tukkaa, joka on perkeleellisesti kiharaa. Siitä seuraa taas se, että tuossa otsalla on sellainen kiva pikku höttöinen pöheikkö. Fleda ottaa vähänkään kosteutta, niin föönaukset ovat mennyttä kamaa ja kiharaa pukkaa kuin esterin perseessä. Karmeeta kattoo. Oikein homovoug. Anna mun kaikki kestää. Työnnän joka aamu kilon lakkaa, mut ei sekään riitä. Pois on leikattava, hävettää niin, että oksettaa.

Narva ranta again

Ensimmäinen stoppi oli Jägalan vesiputos lähellä Tallinnaa. Ihan on luonnon itsensä muovaama ja pysähtymisen arvoinen kohde. Ainut miinus tulee putouksen tuottamasta kosteudesta ja senhän nyt tietää mitä Rva. frisyyrille tapahtui, kiharaaaaaa. Piipahdettiin lounaalla ravintola Berlin`s Tavern kuppilassa Rakveressä, jossa nautinkin parhaan salaatin evör.

Ei siellä muuta ollut kuin ranta

Saavuttiin alkuehtoolla Narva-Joensuuhun, missä yövyimme Sunset Residence huoneistohotellissa. Paikka itsessään siisti, mutta vähän sinne päin. Suihkussa ei suihku toiminut, eikä juurikaan lämmintä vettä tullut. Paikka on aika pieni ja palvelut olemattomat. Paikan kauneus perustuu upealle, kymmeniä kilometrejä pitkälle piitisille. Mut mikä otti sydämeen erityisesti, niin paikan rannalla oli yks jos toinenkin upea, vanha hylätty hotelli. Siis kyllä! Autioituneita, ränsistyneitä, yksinäisiä  ja kauniita, joskus niin loistokkaita kylpylähotelleja hyljättyinä. Sitä oli vaikea ymmärtää. Joskus ysikyt luvulla venäläiset ovat jättäneet tulematta ja kato kävi ja konkurssi kaatoi. Hirveetä kattoo, ei voi muuta sanoo.

Tässä kuvassa on Viro että veli Venäjä. Sillan toisella puolella.

Surullista

Itse Narvan kaupunki oli aika ruma. Kaikki vanha tuhottiin toisen maailman sodan aikana ja nykyinen rakennuskanta ei juurikaan silmää hivele. Mulle tuli tunne ettei varsinaista keskustaa ole ollenkaan. Kaikki oli jotenkin levällään ja harmaata. Syömässä käytiin Hermannin linnassa, joka olisi puitteiltaan ollut hyvinkin kiva, jos siihen olisi edes hieman panostettu. Ruoka ihan syötävää, mut ei erityisen gyrmee. Sanotaanko näin, et oli kiva käydä mut kiva myös lähteä. Yksi yö riitti. Ja jotenkin jäi sääli.

Luostarin nunna

Ja herralle meidän

Suitsu kalaa ja lihaista piirakkaa

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Tarttoota. Pysähdyttiin Kuremäen kylässä Puhtitsan luostarissa, mikä on Viron suurin ja mahtavin. Täytyy myöntää, että paikka oli silmiä hivelevän kaunis ja siisti. Rva. sai päähänsä, että nyt on saatava paikallista herkkuu eli lihaisaa piirakkaa ja suitsukalaa. Ajelimme Peipjärven Mustveen kylään ja ostimme sieltä piknikherkkua. Toi mainitsemani järvi on muuten yks Euroopan suurimmista ja hei, ruoka oli yksinkertaista ja hyvää. Tässä vaiheessa olinkin jo niin turvokkeena, että UK sai sulloo Rva.n autoon, että matka jatkui. Next stop onkin sit Tarttu, joka hurmasi vallan ja yksi yö siellä jäi liian lyhyeksi. Mut siitä sit seuraavassa postauksessa.