Saarenmaan valssi

Myöhäinen iltapäivä. Aurinko helottaa residenssimme terdelle ja taustalla kirkonkellot kumajaa. Ollaan Haapsalussa ja tämähän on hurmaava pikku kaupunki. Jotta emme mene asioiden edelle, palataan ajassa taakse päin ja mennään Saarenmaalle. Hopsista.

Hotellin asetelma

Heijastus lähellä

Pintaa

Oleskelu Pärnussa jäi suht lyhyeksi koska lauttamatka Saarenmaalle oli ajoitettu aamutuimaan. Ihan vaan siksi, että viimeisin kokemus järkyttävistä ruuhkista oli jäänyt mieleen ja sellaista ei Rva:n hermot nykyään enää kestä. Oltiin buukattu liput lautalle klo: 11.25 ja ei mitään ongelmii, mennen eikä tullen. Oliko kyseessä aikainen ajankohta vai yleinen ruuhkattomus. Mut enihau, liput kandee varata netistä ennakkoon.

Seppä hommissaan

Keskusta kaaos

Rva pitkäsääri

Saarenmaan piäkaupunki Kuresaare oli pahasti remontissa. Koko keskusta oli tietöillä ja näin autolla ajo ei ollut sinne sallittua. Hiukkasen piti pyöritellä, ennen kuin majapaikamme vallan design hotelli Johan Design Spa löytyi. Mut nou hätä, se olikin lähes keskustassa, pienellä sivukadulla, mukavasti kaiken lähellä mut rauhas. Itse hotelli oli ihan jees, mutta äänieristeet olemattomat. Spa pieni, mutta pikkukylpylöintiin riittävä. Ei liikaa tungosta, eikä ahistava.

Istutaaks hetki

Veski tuulimylly ravintola

Veski rafla

Hotellin huono puoli oli myös se, että sisään pääsi vasta kello kuustoista. Matkasta väsynyt mieli olisi halunnut hiukka lepoa ja relaa. Suuntasimme siis keskustaan ja kiertelimme päämäärättömänä huudeilla ja nautimme terassien tarjonnasta. Jotenkin Kuressaare oli väsynyt ja väkinäinen. Ikuisena esteetikkona kiinnitin huomioo yleiseen estetiikkaan. Kaikki vähän sinne päin. Sääli, koska kaupunki itsessään on kiva. Päästiin takas hotellille, joka onneks oli lähellä ja Rva. tahtoi massagen. Toki, seuraavalle päivälle oli hoidot jo varattuna, mutta ajomatkat ilmastointineen ja erilaiset vuoteet oli saaneet aikaan kiristävää kolotusta, joka kaipaisi helpotusta. Hieronta saman tien onnistui ja se teki väsyneellä matkaajalle gutaa. Sen jälkeen höyryt, saunat ja altaat sai Rva:n kukoistamaan uudelleen. Lähes kukkimaan.

Katutaidetta Kuresaare

Naakat kaupungin yllä

Ovi ja ikkuna

Koska kello oli sen verta, niin täydellisen gyrmeepaikan metsästys sai jäädä keskustan kuppiloihin. Se oli iso virhe. La Perla näytti ihan jees, mutta Rva:n tarkka silmä ja estetiikan taju havaitsi huomattavia puutteita. Voi että, miks ihmeessä ei nähdä sen verta vaivaa, että kukkaset terdellä olisi elossa ja paikan edes yleinen siisteystaso olisi vähintäänkin keskeistä Marttatasoa. Mut ei, karmeeta kattoo, eikä ruokakaan ollut kovin kaksinen. Siinä sitä ihmettelemään, että missä on Saarenmaa perinneruokaa parhaimmillaan. Onko sitä?

Kirkon ikkuna

Kirkon iso ikkuna

Fallos

Illallisen jälkeen toisella terdellä vielä pikku pirtelöt ja sit koisii. Väsy painoi kovin. Lomamatkan perinteiset eli Rva. herää keskellä yötä järkyttävään huonovointisuuteen ja tuttua juttua eli yrjöhuttua. Ei siinä muu auttanut, kun heittää laattaa ja kirota kaikki. En mää usko, että kyseessä olisi ruokamyrkytys, ei se jumalauta voi joka reisulla olla. Nää on näitä massujuttuja. Ähnöttää ummessa niin ettei muruakaan enää mahtuisi, mut syötävä on. Virhe oli tietysti vetää pihvi ehtoolla ja siihen lasi roseeta. Ei kato kestä enää. Saatuani tyhjennyksen yläkautta, nukahdin kuitenkin viimein ja aamu koitti elävien kirjoissa. Pikkasen piti nikotella, mutta aamiaisen kaurapuuro meni alas ja kello kymmenen olikin jo hotstonemassage. Niillä käyntiin ja tien päälle.

Rappuset

Sääre

Sääre 2

Tällä kertaa kohteena Kihelkonna. Pikkanen kaunis kyläpahanen, missä vierailimme 1200-luvulta olevassa kirkossa. Herran haltuun, aina yksi kirkko pitää reissulla nähdä ja kokea. Vanha oli ja kivat ikkunat. Siitä jatkettiin eteläisempään kärkeen ja vierailimme Sääressä, siis ei sääressä vaan kylässä nimeltä Sääre, jossa oli majakka ja kova tuuli. Ihan katsomisen arvoinen paikka ja siellä nautimme lohta ja plättyä paikallisen tapaan. Kiva päivä. Ai niin, kotimatkalla pysähdyimme vielä Ohessaaressa, missä jotkut hullut ihmiset ovat kasanneet kiviä hienoiksi kasoiksi.

Kivikasa

Kuten voitte kuvitella, niin menoa ja meininkiä on riittänyt. Oksupoksusta varovaisena piti tarkkaan miettiä mitä vedetään illalliseksi. Edellisen illan pettymys sai kuitenkin tutkimaan tarjontaa paremmin. Kohteeksi valikoitui Restorantti Veski. Ei siis toiletti vaan tuulimylly. Hitsin kiva paikka, perinneruokaa, mitä Rva näykki, kun ei oikein uskaltanut kunnolla syödä. Harmitti. Tässä paikassa oli jo otetta ja erityismaininta hyvästä palvelusta. Nähkääs ja katsokaa, täällä päin se ei ole aina ihan itsestään selvyys. Sen verta on joutunut kohtaamaan nyrppynokkaa. Tai en mää tiää, onko se sitä. Mielestäni Virolaiset on jotenkin ujoja ja saattavat antaa sen vaikutelman, ettei vähääkään kiinnosta. Mä niin pystyn samaistumaan, ujona ja pidättäytyvänä ihmisenä itsekin.

Rappioromantiikkaa

Kihelkonna maja

Saarenmaa, niin kuin koko Viro, on sellainen tasainen lätty. Luonto on rehvas ja kaunis, mutta pikkasen tylsä ajettava. Mielenkiintoa herättää lukuisat hyljätyt tilat, rakennukset, kolhoosit ja sovhoosit. Niin kuin jo aiemmin niitä ihmettelin, niin suruksi pistää. Ei voi mitään. Tiet ovat pääasiallisesti hyvässä kunnossa, liikennöinti turvallista, eikä mitään ruuhkia missään. Joutuisaa ja harmitonta matkan tekoa. Ollaan lähes matkan päässä ja jos nyt tekisin suunnitelmia, niin karsisin kohteita ja nauttisin esim. Tarton ja Pärnun hurmaavasta tarjonnasta. Eikä tämä Haapsalukaan huono kohde ole. Mut siitä sit seuraavassa postauksessa enemmän. Nyt suihkuun ja voi ei, syömään taas.