11.7.2018

Takuuvarma Tallinna

Kotona ollaan! Niin ihanaa kuin reissuaminen onkin, niin on se oma koti aina oma koti. Pyykkikone laulaa taustalla ja kamat on purettu. Onneksi oli tänään vielä veepee, sillä täytyy myöntää, että hiukka on reissussa rähjääntynyt olo. Yhden pysähdyksen taktiikalla kokee paljon, mutta on se myös ryydyttävää. Oot just asettunut, niin pitääkin jo lähteä. Ja Rva:lla tuota tavaraa on ja kun purat esim. kaiken kosmetiikan, niin siinä sitä on taas pakkaamista. Mut en, en missään nimessä valita. Mukava reissu takana ja voin sanoa, että Viro on tullut tutuksi.

Kukkaistäti


Haapsalun kuvien kans on ongelmia, mutta Tallinna on jo redi. Eli mennäänkö sinne ja Haapsalu tulee sit, kun saan kuvat ulos. Tallinna ei pettänyt tälläkään kertaa. Siinä kaupungissa on vaan sellainen syke, joka koskettaa mua. Eikä suotta, taas kivoi aistinautintoja ja muuta mukavaa.

Turistihulinaa Tallinnassa

Ettei mennyt väärään kurkkuun


Menomatkalla pysähdyttiin yhteen ostoshelvettiin Ülemisteen. Siinä niin ihan Tallinnan kuppeessa. Iso kun mikä ja vielä kerran, alet on kunnolliset ja mukaan lähti useampi t-paita, kengät ja paitaa. Näin se pitää mennä, kunnon tavaraa ja halavalla. Sanoinkin UK:lle, että melkein kannattaisi tehdä kaks ostosreissua vuodessa Tallinnaan, joulun ja jussin jälkeen. Ostaa kaikki ja sit saisi olla rauhassa. Ei me jaksettu kiertää kuin pieni osa ostosmoolia, sit iski jo väsy. Mut tyytyväisenä pussien kans lähdettiin ja vähäks hyvä, kun on auto alla, niin ei tartte roudailla.

Tupakkimies


Tällä kertaa yövyttiin Swissotellissa. On laatua neljän tähden verran ja kyllä sen tietysti huomaa. Rva. on kuin kotonaan. Mutta ihan piti ihmetellä, kuinka ilmastointilaite piti yllättävänkin kovaa meteliä, ollakseen noin tasokas residenssi. Nautittiin matkan jälkeen Span antimista ja täytyy myöntää, että mikään ei ole sen parempi ajomatkojen jälkeen kuin pikku kylpylöinti. Rva. sai vaan paskahalvauksen, kävin nimittäin puntarilla ja ilokseni sain huomata, että kiloja on tullut vaatimattomat kymmenen lisää!! Mitä mää nyt tähän sit sanoisin. En mitään, vituttaa kuin possua. Niin possua! Nyt en syö kuukauteen mitään.

Marimekko ja mä

Intensiteetti


Nautimme illallisen Dominic ravintolassa, siinä vanhan kaupungin alkuhuudeilla. Tasokas gyrmee ja runsaasta viinikellaristaan tunnettu restorantti ei tuottanut pettymystä. Voin hyvin lämpimästi suositella. Allekirjoittanut nautti kaikkea hieman varovasti, sillä toi massu oikutteli taas ikävästi. Lihoo vaikka rajoittaa ruokailuu, eiks oo outoo. Dinnerin jälkeen käytiin kävelee vanhassa kaupungissa ja ilta oli suloinen.

Huipulla oltiin


Yöllä heräsin siihen, että oli kuuma ja oli pakko laittaa ilmastointilaite huutamaan. Tulpat korviin ja unta palloon. Aamiainen hotellissa oli tietysti täydellinen, mutta kovin ei uskaltanut syödä ettei tule ylös. Luovutettiin huone ja laivan lähtöön vielä reilusti aikaa. Vanha kaupunki ja citi on niin nähty, joten kävimme Telliskiven taitelija kaupunginosassa. Siinä vasta inspiroiva kohde ja vaikka mitä jännää. Jos Tallinnan menette, kannattaa ehdottomasti tutustua.

Telliskiven taiteilija

Telliskiven taidetta


Vielä jäi aikaa, joten piipahdimme Kadriorgin puistossa. Siellä niin, missä presidenttitäti asustaa palatsissaan. Puisto on iso, täydellisen kaunis ja hyvin hoidettu. Oli kiva hetki istahtaa nauttimaan luonnon ympäröinnistä kaupungin älämölön jälkeen. Sieltä suunnattiin vielä Piritan kaupunginosaan ja nautittiin siellä kohviikit ja jädet.

Kadriorgin puisto


Laiva lähti 18.30 ja hyvissä ajoin satamaan. Olisin tällää kertaa ostanut hiukka hapanta, mutta Eckerölinein terminaalissa tai siis siellä mistä mennään laivaan ei ollutkaan superalkoa, eikä siis mitään ostos mahdollisuutta. Pieni pettymys, sillä Tallinkin alueella on. Koska aikaa oli, kurvattiin vielä huudeille ostoksille, mutta päästyäni sisään sain huomata, että kassoilla oli kilometrin mittaiset jonot. Nou wei. Niin kova tarve ei ole, että Rva. alkkohoolin perään jonottaisi. Takas laivaan siis.

Hääkuvaukset puistossa


Me otamme yleensä matkoille hytin. Ei tartte ryysäillä ja saa hetken levähtää. Tällä kertaa käytiin syömässä laivan buhvetti, joka oli ihan syötävä. Otettiin pikku tubluurit ja kas, ihana Helsingin silhuetti paistoi taivaanrannasta. Oltiin kotona.

2 kommenttia:

  1. Kyllä siinä puntarissa pakosti oli häikkää. Ei voi millään kymppiä kerätä noin lyhyessä ajassa. Tai voi kai :).

    Kivat tilannekuvat ja tarinat jälleen.

    Mutta eiks vaan ookin kiva, kun on kiva koti, johon palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annukka, mun täytyy tunnustaa ettei se viikossa tullut. Pikku hiljaa kavalasti on lasti kertynyt tohon ympärille ja totta joka helvetin kilo :(

      Tallinna on täynnä tilanteita ja kuvattavaa olisi huru mykke.

      Koti on maailman paras paikka ja onnellinen olen siitä. Hyvin onnellinen.

      Poista