Elämä on matka

Vappuaatto. Mökillä missäs muualla. Kevät on korskeimmillaan ja mie nautin. Tuossa jo haravaa vähän heiluttelin ja aamulla suoraan sängystä uimaan. Se on parasta. Sänkylämpöisenä, unen pöpperössä, kylmään ja virkistävään veteen. Jos asuisin aina näin, kävisin varmaan joka aamu uimassa. Se herättää elämään. On se hyvä.

Kaikki ympärillä on rumaa ja harmaata. Niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Aloitin mökkikauden toissa viikonloppuna yksiksein. UK oli maalimalla ja mun oli ihan pakko päästä mökille. Mökkitie on aina arvoitus, uskaltaako ajaa vai ei. Miehän uskallan ja sillä seurauksella, että jäin kiinni roudan runtelemaan kuin tatti paskaan. Siinähän nökötin autoneni. Hinaaja piti soittaa paikalle ja kävelin kauppakassieni kanssa koko matkan. Pääsin mökille. Pääsin nauttimaan. Nyt tie näyttää paremmalle.

Mitäs tässä viime kuulemasta. Silleen ei oo energiatasot kohillaan, että olisin jaksanut...mitään. Heiheiheliko on saatana saatu vihdoin häädettyä. 3 x antibioottimyrkkykuuri tehosi ja vei helikon ja kaiken muunkin. Ei taida tässä tomumajassa olla enää yhtään tervettä bakteeria. Nyt niitä pumppaan ulkoisesti ja yritän päästä toipumaan. Kyl se siitä.

Jottei mee ihan valitukseksi, niin pääsiäisenä piipahdettiin Riikassa. Kiva kohde ja helppo matkustaa. Lautalla Tallinnaan ja siitä autoillen kohteeseen. Siihen aikaan vuodesta mikään kaupunki näillä leveyksillä ole erityisen kaunis, mutta mielikuvittelin kesän ja näin kauniin kaupungin. Hyvää fudaa ja edullista. Käytiin myös Jurmalassa, joka yllätti. Kilometri tolkulla hiekkabiitsii ja sinne pitää päästä kesällä. Suosittelen lämpimästi Latvia reissua.

Aloitin myös uuden valokuvakurssin. On sellainen voimaannuttava ja puhutaan kuvajoogasta. Sanotaan piutpaut tekniikalle ja mennään tunne edellä. Kaksi viikkotehtävää takana ja hassua tässäkin on se, että kurssi löysi minut, enkä minä sitä. Se oli tarkoitettu. Käydään kuvatessa läpi omaa elämää ja katsotaan psyykettä kuvan kautta. Sehän on mulle luontaista. Eli terapiaa tulee nyt tuplaten. En sit tiedä onko se hyvä vai huono. Kuvallista ja sanallista. Ou jee.

Tää on kuulkaa kummallinen paikka tää mökki. Täällä katoaa ahistus, puristus ja fyysinen kipu. Luonto parantaa, uskon niin ja varmasti tämä rauha jota kuuntelen. Täällä ei ole vaatimuksia, eikä ärsykkeitä. Istun enkä tee mitään. Annan vain olla. Joskin viime yönä sain jonkun ihmeellisen ahdistuskohtauksen, en saanut kunnolla happea. Sellainen puristava rintakipu on vaivannut jo tovin ja se poistui viime yönä. Onko se jotain kakkaa sisälläni, joka kovasti tahtoo tulla pois. En tiiä, voi olla tai sitten ei. Tästä puuttuu vain ne enkelit, niin tää on täydellistä. Hörhöö hei.

Ennen vanhaan Martta väänti vapuksi munkit ja simat keitteli. Ei väännä enää. Ei jaksa. Martta on hyvin hyvin väsynyt. Eilen keitin kattilallisen hyvää lihasoppoo. Hauduttelin 4 tuntia ja kyllä mänt kiel perseeseen. Jotain siis ettei ihan eineksillä. Me emme juhlista vappua. Lähdemme tänään stadiin, hoitamaan velvollisuuksia. Pitää putiikki siivota ja kakkuja paistaa. Siinä se vappu menee mukavasti. Eikäpä tuota kaipaa juhlan tynkää. Hei, la iltana käytiin nukkuu ysin kieppeillä. Että silleen meillä bailataan... Ihan hävettää.

Parin viikon päästä kasvain joka vaanii sisälläni leikataan pois poikkeen. Hoidetaan asia pois ja jatketaan siitä. Noin niin kuin halakipoikki ja pinoon. Ei käy kieltäminen etteikö se olisi hieman mietityttänyt. Näen se sellaisena pikku pikku torvena, jolla on ahnas ja limainen suu. Se suu hamuaa musta energiaa ja tahtoisi minut vallan syödä. Inhottava olio ja se on mun sisällä. Oksetus. Mut lääketiede hoitaa ja siitä lähdetään sit uskomattomaan nousuun.

Laituri pitäisi laskea vesille. UK on flunssainen, joten taidamme jättää rehkimisen toisaalle. Otetaan rento lähtö kesään. Linnut laulaa ihanasti ja tällä hetkellä tosiaan arska paistaa ja saa kaiken näyttämään paremmalle. Taidan nauttia eilistä lihasoppaa, sehän vain paranee lämmitettäessä. Ehkä sitten oikasen hetkeks. Eiks se oo siinä. Adios!