Toivossa on jotain tummaa

Tavallisen letkee La-ilta. Ukkokulta lauleskelee ja leipoo keittiössä. Juu, hän sai jostain päähänsä tehdä omenapiirakkaa. Eikä tietenkään yks riitä, hän tekee niitä kerralla kaks. Huh, mua ihan pelottaa, että missä sotkussa se keittiö onkaan. Enihau, törkeen kotoisa tunnelma. Olemassa oleva.

Ei oo ollut kiire, olen vain ollut jotenkin niin saamaton postausten kanssa. Mä tiedän, et muutama lukija on odotellut jotain eloo. Tääl ollaan, ihan elossa. Pahoillani mykkyydestä. Joskin olen myös jostakin kumman syystä miettinyt, et pitääkö sitä kaikki asiansa koko maailmalle toitottaa. Niinku blogata. Tämä on outo asia mulle, joka on niin lörppö, että naapuritkin tietää suoleni toiminnan ja oon vaan tyhmän rehellinen kaikille. Nyt on alkanut ujostuttaa, nolostuttaa tai jotain.

Okkei. Yks asia on varmasti vaikuttanut edelliseen. Takana jo muutamia terapiakertoja ja aletaan päästä alkuun. Kyseenalaistan kaiken ja ennen kaikkea mietin miks. Miks joku tuntuu jolle, miks kaikki tapahtuu ja miks me ollaan täällä. Tämä matka ei ole loma. Tää on jotain muuta... Ja siks mä en voi olla enää rehellinen, koska se on, niin no, se on liian rehellistä. Isoi juttui itsessä. Kaikelle pitää antaa rauha tapahtua. Eikä ne hetkessä tapahdu, eikä itsestään. Ehkei blogi kuitenkaan ole se oikea kanava, mihin kaiken shitin purkaa? Ei oo niin. Siks taukoo ja lempee ja ruisleipee, niin kuin Korisevan Arja laulaa luikauttelee?

Ai niin, ollaan varattu joulumatka. On just sellainen fiilis, et on hyvä lähteä vähän kaus ja katsella sieltä hetken kaikkia näitä asioita. Kesän jälkeen on ollut kiitettävästi haipakkaa ja nyt on pakko vetää vähän henkee. Lennetään ensin Portugaliin, vuokrataan sieltä auto ja mennään tod.näk Fuengirolaan joulun viettoon. Sieltä matka jatkuu Cadiziin ja uutta-vuotta otetaan vastaan perinteisesti Malagassa.  On sanomattakin selvää, että tämä tulee nyt tarpeeseen ja loman periaatteellisin tarkoitus on relaa ja nauttii. Onneks osaan sen.

Kohta on saunavuoro. Lämpö relaa. Vaikka kerrostalosauna onkin ihan syvältä. Kuiva ja helevetin kuuma. Kuka sellaisessa viihtyy? Toista on mökin sauna. Työ tiiätte tän. Mökkisaunan kaipuu.

On paljon asioita joista olen kiitollinen.  Numero 1) Meillä on kaunis ja rauhallinen koti. 2) Tyyni alkaa olla valmis ja kaikki "säätö" takanapäin ja uudet asiakkaat alkaa pikkuhiljaa löytää meidät. 3) Meillä ei ole lunta, emmekä tarvitse sitä. Elämä on paljon helpompaa ilman metrisiä kinoksia. Usko pois. 4) Tehtyäni elämässä muutoksia, saan olla niihin tyytyväinen. 5) Elämässäni on rakas ihminen.

Terapia etenee omalla painollaan ja mulla tunne sen tarpeellisuudesta. Aika menee jäätävän nopeesti, turha kiire pois. Minä yritän myös samalla ymmärtää tätä elämää mitä elämme. Sen olen tiennyt aina, että varjon jälkeen tulee aina valoa. Näin se on aina ollut ja näin tulee oleman. Mielestäni nyt on jo valon vuoro. Sen tuntee, sen aistii. Jos ei muuten, niin sen voi kuvitella sielussa. Valon. Jesh ja pliis.

Tässä tämän kertaiset. Ajattelin, et voisin matkalta jonkun päiväkirjatyyppisen yrittää postailla. Katotaan nyt, lomalla on yleensä niin hirvee kiire ettei kerkee. Just niin. Totahan mä just yritän välttää. Kiirettä lomalla.  Mä voin olla hetken kadoksissa mut hukassa en koskaan. Kyl mää tänne aina palaan. Kuitenkin. Adios, olkaamme itsenäisii!

P:S Pyysin Ukkokultaa laittamaan uuniperunat uunikuntoon. Tai siis kysyin, et haluaisitko hän tehdä sen? Vastaus oli: "En halua, mutta teen sen." Vastasin hänen olevan kultainen. Aika ällöö, vai mitä?

PP:SS Valokuvissa on tämän hetkinen sieluni maisema. Tummaa on, mut nähkää myös toivo.