Pysy liikkeessä älä jähmety

Hyvää huomenta rakkaat lukijani! Täällä Portugal, kuuleeko Finlandia. Jo perinteeksi käynyt joulunajan matkailu nosti sittenkin päätään. Se tylsä valottomuus, jatkuva sade ja hektinen syksy sai kaipaamaan tänne valoon ja aurinkoon. Ja täytyy myöntää, että päätös matkasta oli juuri se mitä tällä hetkellä kaipasin. Onnistunut päätös.

Iltanäkymä partsilta

Olemme tällä hetkellä Algarvessa muutaman päivän. Lensimme Faroon ja vuokrasimme sieltä auton ja nyt kierrellään pitäjää. Ei tässä paljon kerkeä, koska eilinen meni ihan levon kannalta. Ei taas ihmispolo tajunnut kuinka väsynyt onkaan. Otettiin riläx, ehtoolla hieronnat ja ansaittua lepoa. Nyt alkaa tuntua lomalle ja se raskas taakkaa harteilla keventyä, o`la.

Hotellikatu

Het aamusta vinos

Lomalle tuntuu, kun massu on sekaisin. Heligougou bakteeri jyllää ja aiheuttaa omat ongelmansa. Huulessa herpes ja varpaassa kävelyä kipeyttävä syylä ( kaiketi.) Lonkat huutaa hoosiannaa, koska täällä kiivetään kukkulalta kukkulalle ja vanhalla ihmisille käy jo niveliin, hih. Hyvin on siis lomainen fiilis. Autenttinen.

Sign

Rauha

Mutta. Partsilta avautuu upea maisema vanhaan kaupunkiin ja merelle. Arska paistaa, antaa valoa ja voimaa ja eilen lämpötila kipusi päivällä pariin kymppiin. Illat on toki hyvinkin viileitä ja kaupunki on lousiison. Täällä ei ole ketään ja suurin osa kuppiloista on kiinni ja kadut huutaa turistia. Sopii meille, rauhaa ja rakkautta. Tänään lähdetään retkelle. Kierretään muutama mesta, mitkä UK haluaa esitellä armaalle. Hän on asunut täällä joskus ammoisina aikoina ennen tietotekniikan syntyä. On se vaan kuulkaa hillitön etu, kun perhepiirissä on henk.koht. opas. Rouva kipittää ( linkuttaa syylä varpaineen ja kulunein lonkkineen ) perässä ja on enemmän kuin tyytyväinen. Ihguu, sanois teini.

Maisemis

Valos

Mitäkö muuta elämään kuin tämmöistä ihanaa retostelua ja styleetä laatua. Täytyy myöntää, että kulunut syksy on ollut haastava, intensiivinen, paska ja samalla ihana. Hetkinen, onks tässä mitään eroa onko syksy, onko kevät vai onko aamu tahi ilta. Samaa tahkoomista leivän ympärillä. Ressitasot ovat olleet yli mittareiden ja välillä on joutunut pelkäämään sanooko pikku pää poks. Tiiättekö sen tarinan, että elämä menee seitsemän vuoden sykleissä? Seittemän lihavaa ja seittemän laihaa vuotta. Ollakseni niinkin läski, voisi kuvitella, että lihavilla mennään. Mut ehkä näissä laihoissa on kyseessä kuitenkin tämmöinen henkinen, että sielullinen näivetys elikkä laihuus. Okke. Vastaanotetaan kaikki mitä annetaan ja mennään perkele vaikka pakaraa purren. Mitä muuta sitä ihminen voisi?

Yksin

Herkullinen fisuravintola, suosittelen

Minähän popsin niitä onnellisuuspillereitä kaikottaakseni ne helvetilliset painajaiset. Siinä ihan onnistuenkin, yksi pilsu per päivä ja saatana pysyy kurissa. Olen kuitenkin pillerivastainen, enkä suinkaan ole ajatellut nauttia niitä lopun elämääni. Kyllä se onnellisuus pitäisi tulla muualta kuin purkista, juu nou? Joo, tuossa reilu viikko sitten päätin ajaa lääkettä alas ja vähensin puolikkaaseen päivässä. Sillä seurauksella, että painajaiset palasivat parahiksi, kun lähdetään lomalle nauttimaan. Eli vähä niin kuin, et älä yhtään elvistele ja yritä nauttia elämästäsi, täältä pesee synkkää ja syvältä. Otin takas, hankin pilleriä lisää ja asetun ruotuun ja napsin onnellisuutta pillerin verran päivässä. Painajaiset jäi, mutta unet jatkuu.

Ajatelmissa

Näkymät hotellilta

Luojani, herrani on hauska ja huomioon ottava heppu. Ilman tätä hetkeä, ilman tätä lomaa, en tietäisi missä mennään ja mihin olisin kadonnut. Kyllä se kuulkaa on niin, että kaikki aina järjestyy, jos järki ei mee. Joku tuolla jossain armahtaa ja ohjaa sinua suojelemaan itseäsi ja muita. On vain uskottava. Elämään kuuluu kaikkien tunteiden kirjo, laidasta laitaan mennään ja välillä vähän laidan yli. Onneks mää olen hyvä uimaan ja juurikin tuossa ruiskautin aamu-uinnit altaalla. Vesi oli avanto, mut miehän rakastan. On niin kuin hima fiilis, joskin sitä en juuri tällä hetkellä kaipaa, koska olen niin eurooppalainen ja puren olivii ja nautin vinho verdee.

Vanha stadi

Nyt täytyy pakata päiväretkireppu. Mukaan täytyy ottaa hartiahuivi, jos tulee viilee. Hieman evästä, jos tulee huono vointi. Käsirasva, jos kädet kuivuu. Hiusharja, jos tuuli sotkee kampauksen. Aurinkorasva, jos alkaa polttaa. Vesipullo, jos alkaa janottaa. Vessapaperi, jos tulee puskahätä. Ai niin, maitohappobakteerit on vielä ottamatta. Ne ovat tuiki tarpeelliset. Näillä kuulkaa mennään kohti joulua. Huomenna retkikuntamme nostaa kytkintä ja hurahutamme Sevillaan, sieltä Cadiziin ja sieltä Fuengirolaan joulun viettoon ystävälle. Elämä on. Tarkoitettu elettäväksi. Pysykää liikkeessä, niin ette jähmety. Adios!