Mutta vain hetken. Tänään on juhlat ja se antoi etukäteistehtävää jo eilisille. Ulkotulet piti viritellä, paskahuussi tyhjentää, vieraiden pedit laittaa ja sen sellaista puuhasteluu. Ruokaostokset on sellaiset laajamittaiset ja ne tulee suunnitella tarkkaan. Kävin eilen uudessa lippulaivan koomarketissa. Iso on ja hieno. Ikävä puoli noissa halleissa on se, että mitään et löydä mistään ja ostosten tekoon menee aikaa. Olen hommannut sellaisen perässä vedettävän, pyörillä kevyesti rullaavan kauppakassin. Sellaisen mitä ikäihmiset käyttää, juu nou? On muuten hemmetin hyvä kapistus. Ihan ostin Ikeasta ja maksoi vaivaiset parikymppii, mutta kevyt on kantajan kantaa ruokansa ja muut tykötarpeet. Erittäin hyödyllinen ja oiva keksintö. Ja hei, mä alan olla jo ikäihminen...
Tänään saan vieraita aina Espanjasta saakkaa. Illan menyy on suomipainotteinen, ofkoors. Keittiön tervehdyksenä tarjoillaan lohipastrami vadelmamajoneesilla, sit syödään kokin salaatti, pääruokana sienipastaa ( totta kai, itse poimittuna. ) Sit tulee suomalaisia juustoja ja kaiken kruunaa marjaisa täytekakku. Oih, kuinka hauskaa onkaan pitää juhlat. Kuten jo varmaan olen todennut, niin tälle kesälle varsinaisia mökkivieraita ei ole ollutkaan. Martta on ollut lopun uupunut, eikä ole jaksanut juhlia järjestellä. Mut nyt on taas virtaa ja hyvä buugi.
 |
| Emäntä tuumailee... |
Elokuun illat ovat parasta juhla-aikaa. On pehmeän tummaa ja lämmintä. Joskin tälle illalle taitaa tuo lämpö olla viiteellinen käsite ja liekkö tuota vettä rätkii. Mutta ei hätää, olen kattanut yläterden hellään syleilyyn ja viritellyt valot aistittavaksi. Silleen kiva, kun on olemassa suojaisa paikka, mut silti ulkona. Mikä onkaan ihanampaa kuin istua kynttilän ja lyhtein valossa, huopiin kääriintyneenä ja päihtyä iloisessa seurassa. Ei kai mikään ole se hauskempaa.
Juuri eilen puhuimme siitä kuinka sosiaalittomia olemmekaan olleet viime ajat. Asiaan tulee tehdä korjaus ja tuleva syksy onkin yhtä juhlaa. Suunnittelimme, että ainakin kolmet tupaantuliaiset pitäisi pitää ja mikäs siinä, syksy on pimeydessään juhlan aikaa. Ja aina alkusyksystä mua puree kulttuurikärpänen ja pitää juosta kaikenmaailman taidepläjäyksissä. Huomaatteko, mä taidan alkaa olla elossa taas. Luojalle kiitos hallelujaa.
Hei, sain torstaina verhot. Se oli joulu. Väsyneenä, työn täyteisen viikon jälkeen oli verhot pakko saada ikkunoihin. Tottahan toki, ne oli myös silitettävä ja kyllä se illan otti, mutta voi sitä onnea, voi sitä autuutta, kun sain ihastella verhottua kotiamme. Jossakin elämäni vaiheessa en ollut verhoihmisiä. Mutta kyllä täytyy sanoa, että ne tekevät kotiin sen pehmeyden ja kotiolomaisen tunnelman. Erityisen ihastunut olen makkarin verhoihin. Ovat jännittävät ja koko makkari sai nyt sen kaivatun ilmeen. Kaikki varmaan tietää, että r a k a s t a n kankaita ja ne ovat minulle hyvin henkilökohtainen juttu. Nyt koti alkaa olla jo siinä kunnossa, että saa tehdä sitä stailausta. Se on sitä parasta, mistä nautin suunnattomasti. Vieläkään en laita kuvia, koska ne väliovet puuttuu ja tekevät ikävän näköistä tunnelmaa. Katsokaas, kaikki karmit ja peitelistat puuttuu myös ja kaikki on vielä niin rujoo. Mut asiaan tulee muutos het syyskuun alusta ja sit pääsen kuvailee ja laittaa myös teille nähtävää.
Ei hitto, nyt emännän täytyy suoriutua kyökin puolelle. Vieraat tulevat jo puolilta päivin ja hyvä emäntä tekee mahdollisimman paljon valmiiksi etukäteen, että on sit aikaa seurustella vieraiden kanssa. Täytyy keretä myös tukkaa pikkasen kikertää ja laittaa punaa huuliin. Ehkä laitan kuitenkin pappeljotit siksi aikaa, kun ruoka nousee. On tukka sit kivasti kuohkea juuri parahiks, kun vieraat saapuu. Mahtavaa viikonloppua kaikille, juhlikaa kanssani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti