Päivityksiä paratiisista

Hei hoi hengissä ollaan! Olen vain ollut saamaton ja siitäkös itselle raippa raikaa. Joskus on. Joskus ei. Täällä paratiisissa mietiskelen syntyjä syviä ja poimin tatteja. Nyt niitä alkaa tulla. Voi kuinka hurmaavaa olikaan tänään lampsia sienimettäs. Jotenkin hirveen sulosta ja antoisaa. Ei se ole pötypuhetta, että ihminen voi mettäs hyvin. Verenpaineet laskee, sykkeet tasoittuu ja mielikin virkistyy. Ja hei, puhumattakaan siitä, että korin pohjalle löytyi muutama mehevä ja pullea tattiyksilö. On nähkääs illan ape turvattu. Tattirisottoo ja paistettua kuhaa rakkaalleni laitan. Voi että.

Ei sille mitään voi, että syksy jo koskettelee. Ilmas on vaan sellainen syke. Kostee on kuin viidakossa ja ihmeen lämmin. Ihan siis shortsikelit juu. Saavuin eilen ja nautin omasta seurastain. UK saapuu tänään ja rouva laittaa arjesta juhlaa. On ihanaa olla hiljaisuudessa. Kuunnella lähes äänettömyyttä ja antaa rauhan tulla. Näillä kilometreillä rauha saa uuden merkityksen, se on parasta mitä maa päällään kantaa. Arjen pyöritys voi olla hulabaloota ja siks tänne on aina hienoo paeta. Voi että, kuinka tästä paikasta saakaan olla kiitollinen.

Mitäs, mitäs. Koti pikku hiljaa saa päätöstään. Liukuovet eteiseen asennettiin viikolla. Ei iso asia mutta vaikuttava. Kuinka sitä voikaan tulla onnelliseksi jostakin liukuovista. Törkeen materialistista. Ihan hävettää. Mut se on se järjestys mikä olla pitää. Ja vanhat oli toimimattomat ja kakan väriset. Nyt on hyvä.

Ruokailutilan tapetti on myös valmis ja sekös mua jännää. Se on joko sikahyvä tai sit mennään mettään ja pahasti. Niin no, ei toi mettään meneminenkään huono asia ole. No mut joo, ymmärrätte yskän. Jos tapetti toimii, niin se on piste iin päälle. Paikka on hankala, monta mutkaa matkassa ja päätin ottaa riskin. Sitä ei näe ennen kuin vuodat on seinillä. Laitetaan ne nyt su tai ma. Joko ne jää tai sit lähtee veke ja laitetaan maalipinta. Elämässä on otettava riskejä ja silleen.

Mai laav

Mä oon kertonut, et kärsin inhottavista painajaisista. Ne ei oo normaalii, mennään siis sillä tasolla. Mut nyt olen päässyt niin pitkälle, että oireyhtymää tutkitaan. Olen saanut lääkkeitä, menen uni ja -traumapolille, luulisi et sieltä jotain selvää saa. Vika on korvien välissä, sano. Ja mikäs, pääasia, että selviäisi. Eihän tollasta helvettii kukaan jaksa. Outoa on ja sen vaan sanon ettei ihminen pääse pakoon itseään. Tässä kuulkaa tarvitaan ihan terapiaa. Olen valmis.

Jassoo, taidan tuikata sauna tulille. Vedet on kannettu ja puut hakattu. Sen kun tuikkaa. Kylven pitkällä kaavalla. Joku naamio täytyy laittaa. Niin ja nauttia. Ajoissa laittaa illallista ettei syödä taas puolilta öin. Ai niin, poimin vadelmia ja mustikoita. Niitä tulee jälkkäriin. Vähäks huikee tarjonta. Luonto antaa. Nyt alkoi sataa. Hiljalleen ropisuttelee. Se on jotenkin romantique. Sopii mulle. Nää on parhaita, elokuun illat. Kynttilät täytyy sytytellä. Kohta alkaa puhelintoivekonsertti. Mikäs tässä, valmiissa maailmassa.