Ryhdistykäämme ryhtiliikkeeseen

Elämä on saanut arkiset rutiininsa. Eikä se missään nimessä ole huono asia. Arki luo turvaa, sano. Koti alkaa olla koti, ilman suurempi ponnisteluja. Toki, Martan täytyy heilua rätti kourassa alvariinsa, mut se johtuu vain siitä, että kaik on niin uutta. Kyllä se siitä laantuu. Osa tavaroista hakee pikkasen vielä paikkaansa. Tiiättekö sitä niin, että huomaa laittaneensa sukat väärään laatikkoon, eikä se näin ole toiminnallinen ja järkevä ratkaisu. Mutta siinäkin käytäntö opettaa.

Eilen saatiin vihdoin ruokailutilan tapetti seinään. Minusta siitä tuli oikein näyttävä. Jos muistatte, niin pelkäsin, et metsään mennään ja pahasti. Tai mahdollisuudet oli fiftisiksti. Huokaisin helpotuksesta, kun vuodat oli seinällä ja sain ihastella kättemme töitä. Kuva on otettu viime alkukeväisenä aamuna vanhan kaupungin lahdelta. Käsittelin sen mustavalkoiseksi ja värjäsin putoavan veden siniseksi. Hauskasti se antaa kolmiulotteisuutta tilaan ja aika veikeän vaikutelman. Mulla on sarja näitä kuvia ja niistä voisi tehdä oman tapetti/kuvamalliston. Sitä niin tässä pitäisi alkaa duunaamaan. Niin kuin monta muutakin asiaa...

Kuka muistaa Rintamäkeläiset. Jos muistat niin huuda hep! Suomi100 näyttää areenalla uusintana kaikki jaksot ja se on ollut meidän iltojen ilo. Ajankuva on pistämätön ja hakolan helmi jaksaa vaan naurattaa. Onhan se aikansa elänyt, mut just siks niin hemmetin hauska. Suosittelen syksyisten iltojen iloksi. Mä vaan niin en jaksa katsoo enää mitään realityä tai murhaa, tai tappoo tai muuta perversii, mitä tuolta kanavilta tulee. Ja siks toiseks, arki on myös ihanasti sitä, et saa illalla heittäytyä möllää töllöö, ilman et on huono omatunto.

Nyt vasta tajusin, että mun työhuoneen maisema on nyt eri. Kuin se silleen? Edellisessä näin puiden latvoja ja nyt vastapäisen talon ikkunoita ja niitä puidenkin latvoja. Nyt näkymä on kauas, tuonne noin kilometrien päähän. Näkymä on aika tyypillinen lähiö. Ei huono mitenkään. Tähän suuntaan paistaa aamuaurinko ja yleensä kaihtimet ovat kiinni. Nyt on pilvinen, joten aukaisin ne ja oikeastaan nyt ensimmäistä kertaa katson maisemaani. Toivottavasti möllään tätä jonkun aikaa, ei nimittäin muutto ihan heti houkuttele.

Mut niin sitä vain unhoittuvat rempan ja muuton aiheuttama mielipaha ja ahistus. Siitäkin selvittiin ja niin ne tuppaa jäämään unholaan. Onhan niissä ne omat hyvät puolensakin. Voitteko kuvitella, kävin eilen bauhausissa ostamassa tapettiliimaa ja kävelin tapettiosaton läpi. Ihan tuli jotenkin ikävä sitä, että pitäisi tai saisi valita uusia tapetteja. Karistin sen tunteen äkkiä harteiltani ja sanoin itselleni.  "Helvetin hullu." Helppo se nyt on pelleillä. Ei ollut kuukausi, pari sitten.

Lenkkimaastot on vielä etsimättä. Ikävästi tämmöinen poikkeustila on jättänyt säännöllisen lenkin ja uintireissun taka-alalle. Ehkä sen aika on nyt. Rantoja täällä piisaa, mut mikä on se paras ja toiminnallinen. Siitä pitää ottaa selvää. Joko jo tänään. Joko lähtisin. Täytynee korkata se joka syksyinen elämäntapamuutos. Siis se sellainen terveellinen. Muka. Liikuntaa ja ruokavalioo. Siitä tietää et on syksy tullut. Martta saa ryhtiliikkeen ja jos hyvin käy, niin se kestää joululle. Jos ei, niin saattaa päättyä jo pikkujoulurientoihin. Ai jai.