Annan uuden elämän

Viimeisiä viedään, sano renki, kun piikaa yöjalalla vonkasi. Loman loppu häämöttää, ei sille mitään voi. Ollaan otettu relaksantisti ja viime yönä vetäsin kakstoista tuntia unta palloon. Se on jo aika hyvin. Ollaan laitettu jalalla koriasti ja tehty ei mitään. Just passeli päätös lomalle. Tästä on mahtava aloittaa tuleva syksy. Hmmm, tuntuu aika hyvälle sanoa syksy. Sehän on paras vuoden aika, varsinkin nyt, kun kaikki se härdelli on ohi ja helvetti läpikäyty. Ei mittään hättää. Hiekkapohja ja silleen.

En mie ihan laakereillani ole ollut. Tuossa jokunen viikko sitten löysin paikalliselta kirpparilta meille olohuoneen pöydän. Olin etsimässä yöpöytiä, mutta ei löytynyt sellaisia mieleisiä. Törmäsin kyllä tähän kaunottareen. Se jäi mieltä kaivelee ja eilen käytiin hakemassa se kotiin. Nyt olen sitä hiukkasen hionut ja vetänyt venelakan päälle. Alle vielä pyörät, niin siinä meille oivallinen pöytä. Laatikon hyviä puolia on se, et sinne saa kaikki pöydällä pyörivän sälän piiloon. Kaket, lehdet, kynät, UK:n kalsarit, housut ja vaikka koko ukon, jos alkaa kovin ärsyttää. Hintaa laatikolla oli vaivaset 25 egee, lakka ja pyörät päälle, niin budjetissa pysytään. Ja himas pitää olla jotain vanhaa tarinaa ja ennen kaikkea se, et olet niin kuin omin pikku kätösin nähnyt vaivaa ja annat vanhalle uuden elämän. Se on ajatuksena hieno. Joku vanha meijerilaatikko on hän. Wellkam tu mai njuu houm.

Olen elänyt jo monta päivää sunnuntaissa. Niin kuin tänäänkin. Mut nythän on vasta löördaag. Menee sekaisin, kun lomalla on koko ajan tunne, että olisi viikonloppu. Lomalla ei nähkääs ole arjen tunnetta. Enihau, joku pikku reissu tälle päivälle tehdään vielä. Niitä niin lähimaisemissa. Pitäskö mennä Lohjalle, siellä ei ole vielä tälle lomalle käyty. Huomenna on lähdettävä ajoissa himatsuuniin, duunit alkaa Ma ja pitää jotenkin päästä laskeutuu arkimoodiin.

Ens viikonloppuna tulee vieraita. Hah, ne ovatkin ainoat tälle kaudelle. Niin oli alkuvuosi rutistusta, että Martta ei ole jaksanut juhlia järjestellä. Tässä nimenomaan huomaa sen, kuinka sitä ihminen ikävästi ikääntyy. Ennen juhlat polokastiin pystyyn syntymän ja kuoleman välissä, tuosta vaan. Nyt pitää kerätä voimia, että jaksaa hengittää. Saan vieraita aina Epsanjasta asti ja menyy on jo kovasti pyörinyt mielessä. Nyt on hyvä aika juhlille, ettei ole peräti venetsialainen viikonloppu. Vai mäntkö se jo? Ulkotulet laitellaan, oli venetsia tahi ei.

Nyt suoriudun sinne missä kuninkaallisetkin käy yksin. Hah, olisipa hauska nähdä kunigatar silvia tai viktuuria meittin paskahuussissa. Se on viittä vaille pystyssä ja kärpäset vain pörräisi diadeemissa. Siinä saattaisi muutama herreminguudendo päästä. Turvamiesarmeija päivystäisi ympärillä, peläten, että koko laitos räjähtää. Siellä ei meinaan passaa liikaa paukutella silviankaan, sen verta heikossa hapessa koko paskaamo. No mut joo, näihin tilanteisiin ja tunnelmiin. Se on moro ny!