Sumuisen rannan gorilla

Viikko on vierähtänyt. Päivät kulkee menojaan, valmistuu meidän koti tai sitten ei. Sillä ei ole maailman kulullisesti minkään valtakunnan merkitystä. Minä tietysti tahtoisin, että meno maailmassa pysähtyisi tähän henkilökohtaiseen trakediaan. Pörssi notkahtaisi pahasti, kaupat suljettaisiin, lentoliikenne lakkautettaisiin ja kaikki maailman johtajat tukisivat sitä, että Rouvan koti saataisiin valmiiksi. Ei pysähdy juu. Elämä jatkuu, kaikesta huolimatta.

On ollut matalapainetta, myönnän sen. On ollut taisteluväsymystä, senkin myönnän. On ollut hankalia asioita, vähän kaikenlaista ylimääräistä, jota ei nyt jaksaisi. Se on kuulkaa niin, et näillä kilometreillä kaikki odottamaton hankaluus ottaa voimille ja tuntuu raskaalle. En mie valita ja ymmärrän senkin, että asiat voisi olla pahemminkin, mut silti. Kyllä pitää saada myöntää myös se, et kaikki ei me ihan putkeen. Henkiset hankalat tuntuu fyysisenä kipuna kehossa. Siitä tietää, et nyt ahistaa pahemman kerran. Elämä on.

Ihan ei voi jättää herran haltuun, eikä käsiin. Jos oikein käy analyyttiseks, niin voi tietysti miettiä, mikä onkaan kaiken tarkoitus. Kaikella on kuitenkin joku opetus, merkitys ja kasvatus. Jos noin niin kuin haluaa positiiviseks vallan heittäytyä. Olen laittanut merkille, että saavuttuani tänne mökin syleilevään rauhaan, ahistus helepottaa. Se todella on totta, että luonto korjaa ja auttaa ihmislasta. Ei voi tuntea huonosti, kun sieluun aukeaa tämä maisema, sen voima ja rauha. Asiat jäsentyy ja ajatuksissa välähtää hento valo. Jaksaa taas. Kiitos.

Olin yhden yön evakossa exällä, jota Ukkorähjäksikin kutsutaan. Hän oli duunimatkoilla ja minä pikku koiran kans kotivahtina. Olipa ihanaa käydä oikeassa suihkussa! Herra mun varjele, kun tuntui ihanalle laskettaa vettä surutta jumalaisen vartaloni lihaksikkaisiin poimuihin ja kaarteisiin. Hmmm... nyt taidan harjoittaa omaa mielikuvaani jostakin mitä ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan. Olenko jo niin sekaisin, että läski on muuttunut lihakseksi. Ihan sama, mutta suihku oli taivaallinen ja minusta tuli puhdas. Järvivedellä peseminen ei tee puhdasta.

Sänkymme ruuvit ovat löytyneet! Kerroinko jo kadotuksen? Löytyivät sitten rouvan matkalaukusta. Siellä on koko elämäni nykyään. Sitä tarina ei kerro, kuinka ovat sinne eksyneet. Voisiko peräti olla niin, että rouva itse on ne sinne talteen laittanut, eikä asiasta ole minkään valtakunnan muistikuvaa. Niin kuin nyt ei ole kuvaa oikein mistään ja mitenkään. Mut hyvä hei, tänään saadaan sänky maattavaan kuntoon. Kuinka suureksi asiaksi voi petipaikkasi merkitys korostua. Yksi maailman tärkeimmistä asioista on oma sänky ja rakkain on ehdottomasti oma tyyny. Kahta en vaihda ja silleen, kolmantena oli se sinappi, jonka hurrit kaappas, mut taisi palauttaa takas.

Sinapit sikseen. Yläkerran herra heittää huntua luomakunnan ylle. Illalla oli niin sankka sumu, et hetken jo luulin joutuneeni kadotukseen. Sekään ei olisi ihme. Valo leikki niin viehkosti, et en malttanut mennä nukkumaan. Juuri nyt sama ilmiö. Tulin terdelle 07.16 ja näin vastarannan, mutta nyt 07.46, katsottuani vasemmalle, kaikki on kadonnut. Sumu on jännä ilmiö. Samalla pehmeesti suojeleva, mut pelottavakin. Mulle tulee sellainen olo, että tekisi mieli hypätä sumun vietäväksi. Kadota sinne ja mennä minne. Jonnekin tuntemattomaan. Lähdempä tästä menemään, saadakseni tulla takas.

P:S Voiks sumulla olla haju tahi tuoksu? Nyt se tunkee jo tähän terdelle ja mun nokka aistii hennon savun tuoksun? Hetkinen, vai palaaks tää mökki? Onks joku tulessa? Palokunta paikalle, poliisi, ambumalanssi. Mökki palaa tai sitten se olen minä itse, joka käyn niin kierroksilla et tupee käryää.