Kahden päivän turhautuminen. Perjantaina piti kasata se sänky. Just se, minkä ruuvit katos ja löytyi. Eikä ne olleet oikeat kadonneet. Mitä lie jämiä. Sänky ei siis ole kasassa, kun niitä ruuveja ei nyt sit ole. Mut Rva. soitti Ikeaan ja kas, kas, sain tilattua uudet ruuvit. Tulee postissa kotiin kannettuna, eikä maksa mittään. Nyt tuli kyllä Ikealle ten points palvelusta ja siitä kuinka hienosti homma hoidettiin. Odottaa siis ruuveja. Äääh.
Eilen piti kasata UK:lle mun vanha työpöytä. Mut me emme osanneet kasata sitä. Niin on kiinalainen, et ei mennyt meidän jakeluun kuinka se saadaan kasaa. Ei vaan mennyt. Puoltoista tuntii me sitä ähellettiin ja sit meni hermo. Liikaa liikkuvia osia. Eli ei mitään järkevää saatu aikaiseksi eilenkään. Siirreltiin taas kamoja paikasta toiseen.
Sain kurssivahvistuksen sähköpostiini. Jee! Eli viikon kestävä valokuvausleiri Turun saaristossa toteutuu. Se oli hieman epävarmaa, tuleeko tarpeeksi osallistujia, et kurssi pidetään. Heti jussin jälkeen tämä tyttö ottaa kameransa ja ajatelkaa, pääsee kokonaiseksi viikoksi eroon tästä kaikesta ja saa tehdä sitä mistä niin kovin nauttii. Vähäks oon innoissani. Odotan, odotan. Jotain kivaa tiedossa.
Tänään on siis rauha. Taidan löllötellä koko päivän. Vai pitäisikö hakea kesäkukkia ja laittaa vähän väriä ympärille. Nekin ovat jääneet. Kaikki on jääneet. Terden voisi pestä. Tää on ihan keltaisena siittiöpölystä, ällööö. Tehdä niin kuin normi hommia. Kuulostaa kivalle. Pyhäistä arkee parhaimmillaan. Aurinko paistaa. Mä käyn ahon laitaa. Ilman paitaa tai pikku pikku topissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti