Aika ankeeta vielä

Pentuna laskettiin käen ( käki ) kukunnasta monenko vuoden päästä mennään naimisiin. Jos käki kukkui kymmenen kertaa, niin avioliitto oli niin monen vuoden päästä edessä. Jos lasken vuosia täällä mökillä, niin mun olisi kaiketi pitänyt jo mennä tai erota ja mennä uudelleen. Käet ( ei siis vain yksi käki ) kukkuu joka rannalla ja laskuissa menee totaali sekaisin. Hassuja nuo käet.

Keittiöni kaunis valo

UK lähti taas. Tulee vasta pe. Duunimatkoja. Vähän tuntuu tylsälle. Nähdään lennossa ja Rva. jää rannalle ruikuttaa. Hah, mähän todella olen rannalla ja taidan vähän ruikuttaakin. Mie kyl nautin yksinäisyydestä, mut liika on liikaa kaikkee. Hassua, et täällä metsän keskellä yksinäisyys korostuu, mut samalla on rauha. Jakomielinen tilanne, sano naapurin Pertti, kun siskoksiin rakastu.

Olkkarin alaslaskettu katto on valoja vaille valmis

Lottuuttaa vettä. Silleen surumielisesti vai johtuuko se mun mielestä. Jos se ajatus on vain surumielisesti kallellaan, kun ukko läks. Tykkään tuosta äänestä, kun sade ropistaa peltikattoon. Siinä on jotain unettavaa ja turvallista. Parin päivän lämpö ja nyt virkistävä sade on saanut lopunkin lehtivihreän hehkumaan. Nyt on niin vihreetä ja vehreetä, et silmiin sattuu. Ihan kreisiä. Koko luonto on sellainen iso vihree matto, kaikissa sen eri sävyissä. Luonto on paras värin lähettiläs. Niin on.

Aika ankeeta vielä

Mitäs eilen eteni? Nyt on vähän sellainen vaihe, et siirtelee niitä hemmetin kamoja paikasta aa paikkaan bee ja tuntuu, et mitään ei oikein saa aikaseksi. Vaikka saa kuitenkin.  Sain kuin sainkin keittiön kamat purettua, mut kaapit ovat vielä totaali sekaisin ja osa kamoista on pakko panna mäkeen. Yhden maton laitoin lattialle. Halusin vaan niin kovasti sen tunteen, että tästä alkaisi tulla koti. Tyhmää varmasti, koska vielä sitä paskapölyä tulee. Pesin ja siivosin eilisen päivän. Kyllä se pikku hiljaa alkaa antaa periksi ja katoa pöly, puff! Ei se auta, niin monta kertaa on imureerattava ja kostealla pyyhittävä, että tulee se hetki, jolloin sitä pölyä ei enää ole.

Rouvan työhuone nousee sittenkin

Nyt tarvittaisiin kaveri, et pääsisi hommissa eteenpäin. Eipä tuolla hoppu, ei siellä pysty vielä asustaa, joten kerkeehän noi laitella. Saas nähdä milloin alkaa kylppärissä tapahtua. Sitä odotellessa myös. Tää on nyt sellaista saatanan välitilaa. Odotuttaa valmistumista, on niin kuin puolittain mut samalla ei oo janiinedelleen. Keittiön puolesta voisi vaikka asustaa jo, mut muutoin aika heikkoo joo.

Eteisaula, hah.

Kädet on työtätekevän. Sormenpäät ovat arat ja iho niin kuiva, että tarttuu kiinni tekstiiliin. Sormissa on sellaisia pieniä, kuivia väkäsiä ja nekös sitten tarttuu kiinni joka kohtaan. Lotraan rasvalla, mut ei se auta. Se on se hienoinen betonipöly, joka imee ihosta kaiken rasvan. Asunnolla tulee likainen ja kutiseva olo. Se pöly tunkeutuu joka paikkaan ja on ihan pakko päästä pesulle het silleen, kun mökille saapuu. Siksikään ei voisi vielä kuvitella asuvani siellä. Kyl mää sänkyni sinne viritin, ehkä tyhmää mut oli pakko. On vaan saatava jotain valmista, muuten sekoaa pää. Tai mihinkä se siitä sekoaa, sekaisin on eniwei.

Jassoo, täytynee aloittaa lähtövalmistelut. Täältä mökiltä pitää lähteä verrattain ajoissa. Sen verta tuo matka citiin ottaa. Pitää aikatauluttaa tarkasti. Sun seittemän sataa asiaa olisi hoidettavana. Pitääkö oikein tehdä lista, että muistaa kaiken. Sen teen ja menen. Adios!