Antaisin vaan olla

Kesä tuli takaisin. Kummalliseksi on mennyt. Aamulla niin kylmä ettei terdellä tarjennut ja illalla jo liian kuuma. Arska porotti suoraan terdelle ja vällyä oli vähennettävä. Nytkin mitä kaunein aamu. Ihan sellainen kesäaamun kosketus. Täällä mökillä kiinnittää ilmaan huomioo erilailla kuin citis. Täällä se on osa sua ja olet sen armoilla. Citis on ihan sama satoiko vai paistoiko. Mä tykkään tämmöisestä alkukantaisuudesta.

Eilisen postauksen jälkeen menin hetkeks pötkölleen. Ei mua edes väsyttänyt ja ajattelin, et tässä hetken silmiä ummistan ja heräsin vasta kakskytvaille kaks. Häh?! Äkkiä pöksyihin ja hommiin. Ensin soimasin itseä rankalla kädellä, mut sit tajusin, et uni varmaan tuli tarpeeseen. Ei sitä ihminen lajinsa enempää sitäkään. Mut herättyäni oli pirtee olo, sellainen levännyt.

Täällä vaan illat hehkuu

Mitä mää nyt sain aikaseks. Duunin määrä asunnolla on niin hirvee, että ensimmäinen tunti meni siihen, et siirtelin laatikoita paikasta toiseen ja sainko mitään näkyvää aikaseks. Vähän sellainen epätoivon tuntu, ei tästä mitään tuu, eikä ainakaan valmista. Mut kyl se sit siitä lähti. Jätesäkit tyhjeni kaappeihin ja kamat silleen heittämällä lipaston uumeniin. Vielä en tee mitään järjestystä, kunhan saan jaloista pois. Tää on ollut mun tapa. Laittelen sit oikeeseen järjestykseen, kun ne on ensin purettu ja sit kaikessa rauhassa katsellaan. Saa tilaa toimia. Ärsyttävintä tässä on se, et kaikkee ei voi laittaa paikoilleen, kun ei ole kaappeja valmiina, eikä paikat silleen kondiksessa. Eli muuttolaatikkoa ja nyssäkkää jää nurkkiin. Sekös on ärsyttävää. Erityisen ärsyttävää.

Keittiön kaapit ovat kutakuinkin täytetty. Uumoilin, että mun astioita ja keittiökamoja on vielä jossain laatikoissa, ja ne pitäisi saada vielä mahtumaan. Jep, mun työhuoneen vaatehuoneesta löytyi vielä seitsemän pahvilaatikollista keittiötavaraa. Vaik mää niin paljon karsin, niin paljon sitä vielä on. Ihan liikaa. Mihin mää nyt niitä sullon, heitänkö mäkeen ja menemään.

Ajattelin, et ilta tulee olee yksinäinen ilman UK:ta. Eikä mitä. Olin mökillä takas seveniltä ja tässäkin hiukkasen puuhastelin ja bastun lämmätyin. Pitkällä kaavalla kylypeä rupsahutin ja nautin kesäillan hämystä. Muutaman olusen juopottelin arjesta juhlaa teemalla. Juorusin puhelimessa ja lykkäsin duunatun pakastepizzan uuniin. Eipä tarvinnut unta paljon houkutella, enkä kerennyt edes pimeää pelätä. Se voi joskus täällä mökillä olla sellainen, mikä tuo tumma hahmo on tuolla metsän varjossa olo. Tai katsoiko joku ikkunan takaa, kiva pikku fiilis. Sille ei vaan pidä antaa valtaa ja toi oma makuukammari on silleen söpö ja turvallinen. Sinne on armeliasta uinahtaa.

Jos nyt suoraan sanon, niin kehtuuttaa jo tämä remppa ja laittaminen. Eli ei huvittaisi. Olisi jo valmista ja kaikki ohi. Ei ole vielä. Eikä ihan kohta. Jostakin pitäisi saada nyt paukkuja jaksaa loppuun asti. Eihän se tekemättä valmistu juu. Mie voisin vallan mainiosti unohtuu tänne möksälle ja tulla sit takas, kun koti on valmis ja laitettu. Täällä mie voisin kesäkukkii laitella, punata huulia ja istua tuossa terdellä kukkamekko päällä kauheen nättinä. Lukisin naisten lehtii ja nauttisin vilvoittavia virvokkeita. Antaisin vaan olla. Ei se auta. Lähettävä on. Uskallanko laittaa jo mattoja lattialle? Arvaako tuota...