Rinnat, nuo rakkauden hedelmät

Pakko kirjautua, kun on niin ihana aamu. Menin metsään kameran kanssa. Siellä oli hurmaavan suloista. Linnut lauloi tuhat ja sata, aurinko leikki kilpaa kanssani. Oli kuollutta vielä, mutta se elämän pieni ihme punki pystyyn kaikkialla. Se on aina hyvin ihmeellistä. Tunsin kuinka metsän rauhoittava voima rakasti minua ja olin hetkittäin erittäin onnellinen. Kuka voi vielä väittää, että metsällä ei ole tyynnyttävää vaikutusta? Ei kukaan. Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston.

Vaik on olevinaan kiire, niin en malta vielä lähteä siihen. Tänään mennään työmaalle ja aloitamme ne seinäpaperit. Ei vielä. Olen hetken täällä paratiisissa ja nautin. Aamu on mitä antavin. On lämmin ja ilmassa alkaa leijua kesän pöly. Tai hiukkanen. Ei ole siis kylmä. Koko luomakunta huutaa kesää tervetulleeksi ja minä myös. Saan täältä voimaa kestää päivän koettelemukset. Piipahdin paikalla eilen ja siellä on nyt tapahtunut suunnitteluvirhe keittiössä. Yksi kulma ei toimi tai sitten siinä on joku sekaannus. Sitä pyöriteltiin Ikeassa aika paljon ja voiko todella olla, että en ole moista ongelmaa nähnyt? Minä, joka olen muutaman keittiön suunnitellut. Täs on nyt joku härö tai sit mie alan olla jo ihan laho. Perkele, sanon minä.

Kohtasin eilen kauniin näyn. Istuin aamutuimaan Ukkorähjän partsilla. Katua pitkin juoksi nuori nainen. Sellainen seittemäntoistakesäinen. Neito kauneimmillaan. Kohtaus oli elokuvamainen tai sitten minä vain niin vaikuttunut. Neidon kiiltävä, paksu ja luonnollisesti värjätty tukka hulmusi kuin suomen hevosen harja tuulisella laitumella. Hänellä oli yllään beibibluun värinen, angoravillaa oleva toppi, joka tietenkin oli ihon myötäinen ja uuman paljastava. Rinnat, nuo rakkauden hedelmät, keinahtelivat puolelta toiselle kuin poimintakypsät hunajamenlonit. Uskoisin, että niitä ei ollut sidottu rintareppuihin, joita myös rintaliiveiksi kutsutaan. Hetken tunsin heteromaista kiinnostusta. Ei, se ei ollut likaista kiimaa. Se oli kaunista ja ylevää seksuaalista houkutuksen hekumaa. Minä, pahainen vanha homon rähjä, innostuin pienen kiiltävän hetken ja olisin niin halunnut kosketella hellästi noita keinahtelevia ja kiinteitä pompuloita. Kadota niiden arkailevaan syliin.

Kohtaus meni ohi ja päättelin sen johtuneen alhaisesta verensokerista, sillä aamiainen oli vielä syömättä ja minä muutenkin tokkuramainen. Mitä tarina opettaa. Ei ole koiran karvoihin katsomista ja kaikkea kaunista näkee, kun osaa katsoa. Onko ne nuoren neidon rinnat vai aamuinen metsä, sillä nyt ei ole mitään väliä. Pääasia on elämän kauneus. Nyt alan hermoilee ja vedän remppavermeet päälle. Mun mentävä on. Tänään on hyvä päivä, tänään keittiö nousee harjaan ja minä juon pullon skumppaa. Ihan varmasti juon. Tsau!