Harjassa on helevetti

Pyhäaamun hartaus on laskeutunut Lähdejärven ylle. Hienoinen tuulen vire kuljettaa järven pintaa. Se väreilee kauniisti. Metsäkyyhky ja käki vuorottelevat vuosisadan soolosta ja pikkulinnut sirkuttaa komppia rinnalla. Lehtivihreä on herännyt, arkana vielä, mut kohta räjähtää. Tunnen sen munaskuitani myöten. On sanomattakin selvää, että oloni on harras, lähes taivaallinen. Viikonloppu tääl päin Suomee on ollut kesäinen, jopa helteinen. Nautin.

Niin on nättii jotta

UK lähti eilen duunimatkalle veri öörli. Mun oli tarkoitus vielä hetki levähtää, mut ei siitä mitään tullut. Niin painoi ( ja himotti ) tekemätön duuni raksatyömaalla. Nähkääs, keittiö on saatu harjaan ja kaikki se paskajäte oli siivottava. Pääsin jo imureeraamaan ja lattiaa pesemään. Se on sit eri asia, milloin se valmistuu käyttökuntoon. Ei sieltä enää paljon puuttuisi, mut reiskoilla alkaa uus duuni alkuviikosta ja tekevät loppuun sit, kun ehtiivät. Sekös minua harmituttaa ja jos oikein nätisti sanon, niin vituttaa. Tämä on sitä omaa tyhmyyttä, kun lupasin olla aikataulullisesti joustava. En enää koskaan lupaa joustoa mihinkään. Korkeintaan sukkahousuihini, joita lainaan tarvitseville.

Kulma

Taso ja välitila kohtaa

Kylppärin tekijät hävisi kuin pieru saharaan ja niitä ei ole viikkoon näkynyt. Ihme touhuu. Masterbedroom alkaisi olla listoja vaille valmis, saatiin seinäpaperit seinälle perjantaina. Rouva oli suunnitellut raitatapetin vaakaan ja ajattelin, et sen kun huitasee seinälle. Ei huitase. Seinät on kierot, kun vallanpitäjien lupaukset ja kyllä se aikansa otti, että suoraan saatiin. Mut hieno tuli. Ensimmäistä vuotaa piti säätää useampaan otteeseen, kunnes ymmärsimme ottaa vatupassin avuksi ja tehdä suoran linjan seinään ja sit pitkin mentiin. Onneks alas tulee listat, sillä heittoo seinäs useampi sentti juu.

Vaakaan eikä vinossa

Ihmettelin viimeks, et kyökissä on tullut suunnitteluvirhe. Ei ole. Sitä minäkin. Kulma, joka oli hankala ( koska inhoon niitä perinteisiä kulmakaapin rotjakkeita ) tehtiin sellaisella puoliovella ja saatiin kivan linjakas. Siit mie tykkään. Keittiöstä tulee aika magee, vaikka itse sanonkin. Kuvat vielä puolivalmiista, kunhan saadaan kaikki kohilleen, niin hyvä siitä tulee.

Toisen puolen piste

Rouvan valtakuntaa

Tänään ohjelmanumerossa molemmat työhuoneet. Ne seinäpaperit on vielä laittamatta, mutta ennen sitä, pitää kamoja laittaa jo niille tarkoitettuun tilaan. On pakko, vaikka en tahtoisi. Remontti ei suinkaan ole ohi ja vielä sitä paskapölyy on tulossa. Kylppärin lattia on spiikkaamatta, jösses, se tapahtuu silloin, kun asumme siellä. Olohuoneen alaslaskettu katto, uudet väliovet ja listat puuttuu. Sekä kaikkee pientä kivaa. Tää on just se pahin, joudut asumaan remontin keskellä. Ei tykkää yhtään, mut on pakko. Evakko loppuu ens viikkoon ja sit ei ole muuta kuin tää mökki. Joka nyt tietysti ei ole huono vaihtoehto. Täällä mä voin hetkittäin unhoittaa kaiken härdellin ja leikkiä, et kaikki on niin kuin pitääkin. Oma kiva koti kullan kallis odottaa citis ja me vaan niin kuin ollaan möksällä viettää viikonloppuu. Raaka totuus iskee päin näköö viimeistään kirkkonummen ja espoon rajalla, auts.

En lähtisi

Olisi ihana unohtuu tänne ja leijuu ettei peräti kelluu, auringon ihanas syleilys. Olla vailla huolia ja murheita, istuttaa parit pelarkuuniat ja rillata makkaraa. Ei auta. Mentävä on. Ruiskahutan aamu-uinnit ja menoks. Ei se koti muutoin valmistu. Tuli tuossa mieleen, et jos mulla olisi oikein tehokas rempparyhmä, niin hima olisi viikkoon laitettu. Kylppäri nyt voisi sen kaks viikkoo vielä ottaa, mut noin niin kuin muutoin. Nyt mulla on käsissä epämääräisiä lupauksia, tehdään kun keretään. Jos olisi rahanpaskua, niin pistäisin dollarit  jonoon ja antaisin raipan heilua. Ei ole. Odotan nöyrästi. Perkeles!