Piilottelee perkele

Ciao, ciao bambinos! Mistä tuokin nyt tuli. Tuommoinen Italialainen aloitus. Muka hirmu kiva. Ehkä yritän olla hauska, silleen italialaisittain. On tää teksti ollut aika valittamista viime aikoina, siitä tuollainen pikku näppärä ja muka hauska kevennys heti tähän alkuun. Kas kun ei mozarella tahi fruttidimaare.

Hauskasta tuli mieleen Vain Elämää. Ensin ajattelin, että tää tuotantokausi ei voi, eikä saata olla mielenkiintoinen ja katsottava. Mitä vielä. Hyvin pitää otteessaan ja nautin eilisestä Robin päivästä huru mykke. Siinä vasta suloinen ihmisen alku. Nappisilmä nakero ja mikä asenne. Millekähän tuntuisi olla noin onnistunut ja positiivisuuden huipentuma. Jos päättää, että ruuhkassa kaikki liikennevalot ovat vihreät, niin silloin ne ovat. Mut miks mulla on aina punaiset? Tänään päätän, että elämä on vihreetä valoo.

Tajusinpa tuossa sellaisenkin jutun. Eihän sillä ole mitään väliä, ketkä ovat artistivieraat ohjelmassa. Sillä on väliä, onks ne hyvii tyyppei. Sitä on kuvitellut, että isot starat ovat vain niitä katsomisen ja kiinnostuksen arvoisia. Ei se niin mee. Jos ihminen on mielenkiintoinen, niin se saattaa ja voi olla vaikka sivan kassa. Meillä katsotaan tämäkin tuotantokausi hyvin mielenkiinnolla ja odottaen. Elämään mahtuu aina harmitonta ja hyväilevää viihdettä. Kiitos.

Piipahdin eilen remonttihelvetissä. Tulee jotenkin lohduton olo. Vai mikähän olisi oikea sana kuvailemaan tunnetilaa. En nyt keksi. Joku kaaos. Sitä odottaa ihmettä. Sellaista niin, et oven aukaistuaan astuisi uutuuttaan kiiltelevään, valmiiseen kotiin. Juu, ei astu. Astuu ajatukseen, tämä ei valmistu ikinä. Kaikki näyttää olevan levällään kuin hujasen paska. Ehkä se tunne tulee siitä ettei itse pääse upottamaan käsiään tekemiseen. Vie asioita konkreettisesti itse eteenpäin. Varmasti, lujasti uurastamalla ja näkemällä etenemisen valmistuvan jäljen.

Mä meen mökinmaisemiin

Tilannekatsaus nyt. Vinyylitapetin paska on saanut peittävän tasoitteen. Valmistunee siihen kuntoon maanantaiksi, että pääsemme itse niitä jälkikäsittelemään. Olin odottanut, että voisimme tehdä sen nyt viikonloppuna, mut ei. Pitää tasoittaa kahteen kertaan ennen kuin ovat valmiit. Okkei, ymmärrän. Hättäilemällä ei tule kuin heikkopäisii lapsii.

Kylppärin lahopaskaseinä on purettu. Sieltä löytyi silmin nähtävää homekasvustoa. Mutta se poistui seinien mukana. Maanantaina ( toivottavasti ) tulee tarkastaja ja päästään pintaa syvemmälle. Mitataan kosteudet ja katsotaan hometilanne. Onko rakenteissa ja jos on, niin mitä sitten tehdään. Tiedusteltuani asiaa urakoitsijoilta, eivät he pidä asiaa mitenkään kummallisena tai hysteerisenä. Jos hometta löytyy, se poistetaan, desinfioidaan ja täts it. Kysyin, tuleeko tästä vielä koti. Kevyt naurahdus ja kyllä siitä koti tulee. Kyseessä on ns. rakenteissa oleva piilohome.

Oisko koskaan voinut kuvitella, että joutuu elämässään taistelemaan piilohometta vastaan. Kokemus tämäkin. Sitä minä vaan sanon, että taidan olla aikamoinen mittari. Alan heti oitis oireilee, jos ympärilläni on myrkkyä. Sellaisia me ollaan, me erityisherkät juu. Minusta tulisi hyvä homekoira tai siis homeihminen. Lajinsa ensimmäinen. Siinä mulle loppuelämän uusi ammatti, homeasiantuntija. Tmi. HoidetaanHome 200 euroo tunti + alv 24% + kilometrikorvaukset + ilmaset lounaat.

Pakenen tänään kaikkea tätä hetkeksi mökin rauhaan. Emme voi remppaa tehdä, joten käytetään aika tehokkaasti hyväksi ja otetaan totaali lepo ja rentous. Heitän niin zenit ja annan mökin saunan hoitaa. Mä niin odotan, et pääsen levyttää lauteille ja uida, saunoa, uida, saunoa ja möllää järvelle. Kerätään voimaa, niin jaksaa taas.