Olenko homeessa vai kuvittelenko vain

Miehän arvasin tämän. Nyt kun en ressaa tekemistä, niin ressaan tekemättömyyttä. Siks kai se herätti ennen kukkoa. Ensimmäinen ajatus mikä pisti ylösnousemaan oli se, että nyt pitää päästä maalaamaan tai tekemään edes jotain, jotta se remontti edistyy. On tää kans. Käteni ovat silleen sidottu, ettemme itse voi tällä hetkellä tehdä mitään. Ei hyvä tilanne. Ei pidä tällaisesta. Duunit seisoo ja kiire on.

Tilanne seuraava. Seinä joudutaan kylppärin puolelta uusimaan kokonaan. Keittiön puolelle tarvitaan tukia, jotta saadaan kaapistot pysymään noin niin kuin yleensä seinällä. Jahas, että semmoista. Purkutarkastaja tai joku, tulee arvioimaan kosteuden määrän eli sitä tietoa täytyy nyt venailla. Pelko perseessä, sano.

Punahome viherhome mikä home?

Eilen ehtoolla pikku päähäni jysähti ajatus, jota en ollut aikaisemmin tajunnut. Muistattekos, kun kerroin niistä oudoista niveloireista, jotka laitoin rempan piikkiin? Kelasin taudin kuvaa taaksepäin ja ymmärsin, että oireet voimistuivat aina sen jälkeen, kun olin vieraillut uudessa kodissamme. Laskin yhteen yks ja sata ja vainoharhaisesti mieleeni nousi epämiellyttävä sana: HOME. Entäs perkele, jos siellä asunnossa onkin homevaurioita ( kun on myös kosteutta ) ja ne aiheuttavat yliherkälle minälleni oudot nivelkivut. Katsokaas, nyt niitä ei juurikaan tunnu ( viimeisestä vierailusta on kulunut kaksi päivää. )

No mitä? Minä en saa rauhaa ennen kuin asia on selvitetty. En jumalauta ota sitä riskiä, et kaikki duunataan valmiiks ja sit ilmeneekin, että rouva herkkähipiä ei voi asua kodissaan, kun siellä on hometta. Siihen helvettiin mie en lähe. Tämä asia on ollut paljonkin tapetilla viime aikoina ja siinä esim. yksi syy, miks sit loppuviimeks ei uskaltanut ostaa jotain vanhaa omakotitalon rähjää. Kaikkihan ne on nykyään homeessa. Täytyy ensin jutella urakoitsijan kanssa, joka vastaa kylppärirempasta ja sit ottaa yhteyttä terveystarkastajaan. Sitä on kuvitellut, että kerrostaloasunnoissa ei olisi hometta. Niin, saahan sitä kuvitella, mutta netin mukaan ei mitenkään epätavallista. Anna mun kaikki kestää taas.

Ai rikki vai?

Jotain pelastavaa. Päästään Ukkorähjän ( exä ) luokse evakkoon. Hänellä on joka keväiset duunimatkat sinne tänne kotimaata. Pikku koira tulee aina hoitoon silloin ja nyt tilanne lievästi sanottuna kaaottinen koirulin kannalta. Miten otat evakkoon, kun sulla ei ole edes kotia? Sinne remontin keskellekö. Nou wei. Rähjä keksi, että me voimme mennä hoitoon Juppelle! Mikä oiva ja pelastava tilanne. Siinä menee mukavasti toukokuun viikot ja viikonloput voidaan asua mökillä. Remontti varmasti viivästyy viikoilla ja meidän ei tarvitse kärsiä sen keskellä. Näin ne asiat järjestyy.

Toinen pelastava. Varasin eilen itselleni kesäksi valokuvauskurssin. Menen heti Jussin jälkeen viikoksi Turun saaristoon. Oih, mie olen saaristolaisia henkeen ja vereen ja voisin kuvitella, että siellä on ihanaa. Täysylläpito ja minä saan viikon kuvata! Saa keskittyä siihen mitä rakastaa. Se on palkinto itselle tästä kaikesta härdellistä. Sillä jaksaa ja sitä kohti. Eiks oo mahtavaa? Elämä on, kaikesta huolimatta.