Pakoon pahaa maailmaa

Jihaa! Täällä sitä ollaan, möksän syleilys. On varmana turha mainita, että on aika ihanaa. Oikein kiireellä tultiin. Duunis viiteen ja sit tietty oli pe-ruuhkat. Kaasujalka oli rouvalla raskas, koska halusin tänne ilta-aurinkoa ja puhelintoivetta nauttimaan. Tähän aikaan vuodesta, möllykkä menee koisii suht aikaisin vielä, mut sain kuin sainkin nauttia sen viimeiset säteet.

Terde ja sauna oli vielä pesemättä ja laitoin turbovaihteen päälle. Ja mikäs, kivahan se on touhuta, varsinkin kun tietää, että palkintona on luihin ja ytimiin saavutettu löylyrentous. Huh, tekipä kutaa. Rouva rötköttää lauteilla niin, että tajunta hämärtyy. Sauna on sen verta iso, että lauteilla voi vetää nousevat koira-asanat ja kaikki muutkin kotieläimet. Välillä käyn pulahtaa ja vilvoittelen oluet. Kuin täällä toi sauna voikaan olla niin eri kuin siellä kaupungin kuumassa ja sietämättömässä sähkösaunassa. Täällä se on niin kuin kaiken ydin. Herättyäni aamulla, tunsin kehossani pehmeyttä ( joka on muuta kuin läskiä ) ja oli ylen levännyt, rauhallinen ja tyytyväinen olo. Se on se sauna. Armoitettu.

Arska leikkii

Oonks mie koskaan maininnut, et mulla on hyvä, että huono kuulo. Korvatohtori kertoi sen olevan sellainen kuin häiriökuulo. Mä kuulen 30% paremmin kuin normi, mutta kovassa taustahälinässä kuulo ei toimi. Täällä mökillä sen huomaa hyvin. Mä vaan kuulen kaiken mitä tuolla metsässä tapahtuu. Varsinkin, kun annan itseni istua tässä terdellä, kynttilän valossa ja kuuntelen ihan hiljaa ympäröivää maailmaa. Siellä käy sellainen ripsu ja rapsu, ja joskus joku isompi eläin lantustelee ohi. Mä kuulen kaiken sen. Siks tietysti myös lintujen laulu on musiikkia korvilleni ja täällä näin, konsertto on piirun verran mahtipontisempaa kuin stadis. Mulla on varmaan korvat koko ajan höröllä ja ne kääntyilevät päässäni kuin pöllön kaula. Luonnon kuunteleminen ja aistiminen on kivaa.

No se pakollinen kesäkuva

Kävin tekemässä kylmäsavulohileivän ja nautin sen aamukaffen kans tässä terdellä. Aurinko on sellainen puolipilvinen ja pikkanen tuuli puhaltaa. Talitintit ja muut pikku linnut vierailee pihapuussa ja käyvät kyselemässä aamiaisen perään. Laitan niille kohta jotain siemenii. Ovat varmaan tottuneet, että Martta antaa evästä. Martta on silleen kiva rouva.

Eiks oo söpöö ja lämmintä

Mun kamera on huollossa ja olen ilman sitä. Pikku kamera on pakattu pahvilaatikkoon numero jotain ja se pahvilaatikko on jossain sen tavarahelvetin kadoksissa. Olen siis ilman jotain raajaa tai vähintäänkin ilman yhtä aistiani. Hmmm, kamera toden totta, voi olla yksi aisti. Niin kuin näkö sellainen tai jotain. On puutteellinen olo. Puolittainen. Onneks voin tyydyttää aistiani kännykän kameralla, on sekin jotain, mut ei sama. Olisin varmaan ollut aamun jo tuolla metsässä kuvaamassa. Siellä luonto heräilee ja aamun valossa olisi kaikkea pientä kivaa kuvattavaa. Nyt ei ole. Yhyy.

Kuplat kuplat otettiin juu

Tänne on hyvä paeta sitä remonttihässäkkää. En anna sen tulla ajatuksiini. Se todellisuus tulee taas sitten maanantaina. Rakennustarkastaja oli käynytkin jo eilen. Vähän mulle jäi epäselväks mitä ja kuinka. Kostunutta homeseinää joudutaan purkamaan ja kylppärin lattia joudutaan kaivaa auki. Se saattaapi olla, että tälle kesälle ei kylppäriä saada, oli urakoitsija tuumannut, että juhannukselta alkaa lomat ja sitä ennen homma ei ole valmis. Eli ensi syksyynkö pitää odotella. Ei helevetissä. Maanantaina on asiasta yhtiökokous ja siellä kaiketi asiat selviää tarkemmin. Huh, mun verenpaineet alkoi nousta välittömästä ja hakkaan tätä konetta niin raivokkaasti, aivan kuin tämäkin olisi homeessa. Fy faan, sanon mää nyt pahasti.

Laskeakseni kohonneita paineita, voisin ottaa haravan käteen ja purkaa kaiken tuohon kuolleiden lehtien täyttämään pihapiiriin. Siinä vasta tyydytystä antava kotitalouteen kuuluva askare. Näkkeepi heti kätösensä jäljen. Kirkollakin pitäisi käydä. Se on aina talven jälkeen jännä juttu. Hellou Karjaa, hier wii aar!