Paksupyllyt toikkaroi

Voiko pyhäaamua enää paremmin viettää? Herramme temppelissä, luonnon keskellä. On hyvin tyyni ja aurinko valaisee vastarantaa ja luomakunnan kruunut laulattelevat sulosti. Olisi hauska oppia tuntemaan lintujen äänet. Tiiättekö, voisi silleen tietää kuka milloinkin on äänessä. Niin on moninaiset sävelet. Nytkin tuossa pusikossa joku visertää silleen jännästi: " huuuit, huuit, huuit!"

Eilen piti olla kylymä ja huono keli. Ei meillä ollut. Meillä oli hyvin kaunista ja lämmintä. Ilta oli kesäinen ja kukkea. Aurinko paistoi sulokkaasti ja ihan kuulkaa piti lahkeettomat housut jalkaan vaihtaa. Kirkolla tuli jopa kuuma ja sieltä palattuani piti ruiskauttaa uimaan. Se virkisti.

Ilta

Karjaa oli paikallaan. Niin kuin edellä totesin, on talven jälkeen aina kiva käydä kesähuudeilla. Se on niin kuin toinen kotikaupunki. Eksyin sit tokmannille, on se entinen säästöpörssi. Just se paikka, et sinne mennessä et mitään tarvitse, mutta siellä ollessasi huomaat tarvitsevasi vaikka mitä. Kiertelin hyllyjen välissä ja oli taas liki etten ostanut uusia terdevermeitä. Mun himo on istuinpäälliset ja viluviltit. Viime kesänä ostin, tänä kesänä järkevä emäntä pitää taukoo vaikka kuinka himotutti. Uuden tiskipöydän kerniliinan ostin. Just niitä ällöjä, mutta puoltaa paikkaansa ulkotiskikeittiössä. Ei  ollut yksvärisii, ostin ruudullisen.

Lähdejärven psykopaatti tarkkailee sua

Mitäs muuta. Ostin Carnierin kasvonaamion. Se lupas tehä musta rinsessan. Sellainen tehokosteuttava märkäpaperi vedettiin naamaan. Ai jai, kun se teki hyvää. Maksoi kokonaiset euroyheksänkymmentäkaheksan senttii. Ostan niitä sata ja syksyllä olen viehko. Tunnustin myös UK:lle tehneeni syntiä, mutta hyvittäväni sen. Pakkasin viikolla hänen sukkalaatikon ja minuun iski epätoivo. En paljo valehtele, jos sanon, että siellä oli abautrallaa 300 paritonta sukkaa. Löysin muutaman parin ja loput nakkasin kylmän viileesti roskiin. Mutta siis synnin hyvitys oli se, että ostin hänelle sukkia. Mustaa ja värillistä, urheilu ja vapaa-aikaan sopivaa. Sain syntini anteeks. Hänet on nyt sukitettu.

Näitäkin näin on

Paksupyllyt on ihan tokkurassa. Maijamehiläiset toikkaroi täällä kuin olisivat pahasessa kännissä. Ne on niin hassuja ja niillä on ihanat pyllyt. Mun tekisi mieli taputella ja pusutella niiden pyllyjä. Ei niihin silleen arvaa koskee, saattavat jopa tuikata. Mut en mää niitä hengiltä ota, en missään nimessä. Jos sisätiloihin eksyvät, niin lempeästi ohjaan ulkoruokintaan. Feisbuukissa oli uutinen, ettei niitä saa tappaa. Saattaa mennä koko yhdyskunta sekaisin. En ole niitä koskaan murhannut, kuin niin söpöö voisi tappaa.

Pyhättöni

Sitten on ne toiset huoranperkeleet. Niitä listin surutta. Eilen olivat jo kiusana. Ei niitä montaa ollut, mutta tässä terdellä himokkaasti vertani janosivat. Pirun vikkeliä vielä, enkä millään meinannut eroon päästä. Ne ovatkin saatanasta. Toiset ällötykset ovat punkit. Siinä kaksi lajiketta joita ei voi sietää hyvällä tahi huonolla omallatunnollakaan.

UK oli eilisen päivän sukujuhlilla ja rouva touhusteli yksiksein. Otin ja tiskasin kaikki astiat. Talven jälkeen hiiren pissat ja kakkelit on pestävä pois. Laittelin varastosta kamoja paikoilleen, antaa niin kuin kesän tulla. Lämmitin tietenkin saunan ja pitkällä kaavalla mentiin taas. Kauheen äkkiä se päivä hujahti, enkä mää haravan varteen kerennyt. Mut olipa kiva puuhastella, kuuntelin suomiradioo, välillä istahdin ihastelee ja olin silleen rauhas. Ei ollut remonttihuolia, eikä muutakaan mikä olisi päätä tahi sielua rienannut. Illaksi laittelin parsaa a´la Martta ja possua grillin kautta pöytään juu. Ylen oli tyytyväinen olo ja painuttiin höyhenille jo ennen puolta yötä. Nyt jaksaa taas. Huomenna se alkaa. Taistelu omasta kodista. Syvä huokaisu...