Se on sitä, eikä mittään muuta

Se nyt näyttää menevän niin, että tää alkuviikko on ahistus. Ei sille mitään voi. Siis remppa ahistaa. Evakossa ei voi asioita unhoittaa, kun on toisen nurkissa, se muistuttaa tehokkaasti vallitsevasta elämän tilanteesta. Möksällä unhoittaminen onnistuu, koska voi leikkiä sitä omakotikullankallis leikkii. Mä niin tahtoisin nousta tilanteen yläpuolelle ja olla hermostumatta, mut en mää oikein pysty. Päässä pyörii vain tekemättömät ja sopimattomat asiat. Enkä nyt tarkoita silleen tuhmia sopimattomia, vaan niitä niin, et milloin saadaan putkimies paikalle, milloin tulee sähköt jne. jne. Ei ole rauha, on helvetin levoton olo ja se on erityisen inhoittavaa.

Psykedeliaa seinällä

 Joku sanoisi, et relaa tonttu. Kyllä se siitä valmistuu ja niin edelleen. Kyl mää sen itsekin tiedän, mut ei se vaan mee niin. Jos tää homma olisi jotenkin selvä ja joku dedline, niin hyväksyisin asiat paremmin. Mut kaikki on vaan yhtä epävarmaa mössöö, niin se ottaa järjestelmälliselle luonteelleni ja pahasti. Jopa niin pahasti, että olen alkanut miettii oikeesti sitä vaihtoehtoa, et alan metsästää uutta remppareiskaa, joka saattaisi hommat päätökseen. En mää tiiä, mikä tässä olisi nyt järkevää.

Odottelen nyt tovin ja alan sit soittelee ja tiedustelee, milloin se kylppäriremppa noin niin kuin käynnistyy. Tiiättekö, on sellainen olo, et pitäisi kauheesti tehdä kaikkee itse, et homma menisi eteenpäin. Mut tahtoo noi putkimiehen ja sähkärin taidot olla hiukkasen hakusessa. Joskin tällä tahdilla saattaisin opiskella molemmat tutkinnot, ennen kuin homma on saatu päätökseen.

Jottain nättiikin...

Riehuin kohteessa kolme päivää ja eilen illalla tuli kyllä totaali uupuminen. Makasin kuin raato sohvalla, en jaksanut kaukosäätimestä kanavaa vaihtaa. Möllötin töllöö apaattisena ja odotin, et pääsen makkoomaan. Selkä pahalainen on alkanut oireilee ja viiltää välillä niin nätisti, että meinaa pissat pöksyyn lirahtaa. Pelottaa, et se aloittaa taas ja kohta mennään kainalokepeillä. Teeppä siinä sitten.

Eilen saatiin yks työhuone tapiseerattua. Aikansa se ottaa, ei sille mitä voi. Alku aina hankalaa, mut sit se lähti sujuu. Siihen samaan syssyyn olisi mennyt se kolmas huone, mut UK:n piti taas kerran lähtee duunimatkalle. Ehkä hyvä niin, jos väsyneenä olisi aloitettu tekee, niin lopputulos olisi voinut hyvinkin olla esittely kelvotonta. Jaoteltiin kamoja jo niille kuuluville paikoille ja saatiin huoneita silleen tyhjimmiksi, et päästiin tapetoimaan ja joskus saisi ne listat paikoilleen.

...ees vähäsen.

Tää on nyt tätä. Joku pikkukiva kevennys tähän loppuun? Niin mikä se voisi olla. Hmmmm, yritän ankarasti miettii. Jäisi silleen mukava maku. Oisko se joku kuolematon aforismi tai pikkutuhma sananlasku peräti. Siinä voisi olla jotain remppaan liittyvää. Jahas. Siin on sähköö, sanoi putkari, kun pikkujouluissa sähkärii suuteli. Buahahaa!