Olen odottanut viikonloppua kovin. Herään ennen kukkoa, enkä malta nukkua. Voitteko kuvitella, odotan sitä, että pääsen pakkaamaan. Voiko ihminen venata jotain noin tylsää ja merkityksetöntä. Näköjään voi. Tilanne kotirintamalla on hermostuttava. On koko ajan se tunne, että pitäisi tehdä asioiden eteen jotain. Ihan kuin nyt pakkaaminen toisi meille uuden kodin. Ainahan näin voi kuvitella, jos ei muuta.
Viikonloppuna tie vie Kirkkonummelle. Siellä olisi yksi kohde, joka on jäänyt verkkokalvoille. Sinne pääsee muuttamaan samaan aikaan, kun oman pitäisi olla tyhjä. Siellä on ilmalämpöpumppu ja rauhaisa piha. Välittäjä kertoi ja valehteli. Naapurissa asuu kuitenkin lestaadiolaispesua. Hyvästi kotirauha. Hinta on kohdillaan, epäilyttää.
Ihminen luopuu kaikesta. Riisutut ohjelma töllössä to-iltana. Kevyttä humppaa, mutta aiheena kiinnostava. Neljä tavallisen tallaajan huushollii menettää kaiken kuukaudeksi konttiin. Siis mitään ei jätetä, ei edes rihman kiertämää. Jo pelkkä ajatus saa voimaan oudosti ja rohkeita ovat osallistujat tai julkisuudenkipeitä. Minä en voisi, enkä tahtoisi. Hattua silti nostan. Pakko tämä on katsoa, en sitten tiedä, riittääkö jännite joka jaksoon. Parhaimmillaan laittaa miettimään omaa suhdetta tavaraan ja maallisen mammonaan. Just hyvä, kun on itsellä konmari ajankohtainen. Muutto.
Tää himahärdelli on ikävästi rauhoittanut mökkikuumeen. Tää saattaisi olla se viikendi, kun mentäisi siivoamaan ja laittamaan lämpöjä päälle. Ekat rillimakkarat laitettaisi tulille. Oi joi. Tiedän, että en voi nyt rauhoittua mökkeilee. Himahommat täytyy olla ensin kunnossa ja uus koti löytää. Hitto, koko talvi on ollut aikaa ja nyt kaikki tulee päällekkäin. Ei kiva. Se on tämä Suomen kesä niin lyhyt, että yhtään ainutta möksäviikonloppua en tahtoisi menettää.
Mut kameramessuille voisi mennä. Ne on mielenkiintoiset. Siellä on muutama näyttelykin. Ja edullisia tarjouksia. Pitäisi yksi uusi putki saada, salamat, kaukolaukaisimet ja, ja, ja, ja STOP! Aiheeseen liittyen, koulun kuvaustehtävä aiheena Kohtaaminen. Pieni tarina siitä, kun ihminen kohtaa maallisen matkansa pään. Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Itse muutin puoli vuotta sitten. Pitempään olin haaveillut siitä, joten olin katsellut jo kaappeja sillä silmällä pitkään. Pakkaamisen aloitin kuukauden etukäteen. Hyvä idea, mutta kun minä pakkasin kaikkea sekaisin, että laatikoista ei tulisi niin painavia. Tärkeimmät ja tarpeellisimmat jätin pakattavaksi viimeiselle viikolle. Kaikki tuntui hyvältä, mutta kun muuton jälkeen en purkanut kuin nuo tärkeimmät (väsynyt!), olin unohtanut täysin mitä missäkin pahvilaatikossa on! Joten jos jotakin kaipasin, täytyi melkein kaikki laatikot käydä läpi, joskus pohjaan saakka. Eli jos rakastat listojen tekemistä, laita ylös mitä missäkin laatikossa on, ota vaikka kuvia. Laatikkoonkin voi tieten kirjoittaa, mutta mahtuuko siihen kaikki...
VastaaPoistaFiksu ihminen aloittaa ajoissa. Mustalla tussilla merkkaan laatikkoon mitä missäkin on. Näin muuttomiehet tietää viedä laatikot oikeeseen huoneeseen eli keittiö, makkari1, makkari2 jne.
PoistaToisaalta pakkaaminen on ihan jees hommaa. Siinä käy samalla läpi omaa elämäänsä :)
Kaunis tarina kohtaamisesta! Koskettaa.
VastaaPoistaMäkään en pitäis pakkaamista varsinaisesti pahana asiana, vaikka onhan se toki joltain kantilta rassaavaakin. Kun pistää 'elämäänsä' lootiin, ja samalla päättää mitä siihen uuteen elämään tahtoo mukaan, niin onhan se puhdistavaa ja vahvasti eteenpäin kuljettavaa :)
Kiitos mahottomasti!
PoistaPakkaaminen on oman elämän läpikäymistä. Heittää turhan pois ja jäljelle jää olennainen. Se jos mikä vapauttaa :)