Eikä tullut kakka (ujo)

No nyt se sitten tapahtuu! On tätä odotettu, kahdeksan ja puoli kuukautta. Silloin kesällä ajattelin, että kaikki on ohi parissa kuukaudessa ja homma okei. Ei sit mennyt ihan niin kuin siinä nimeltä mainitsemattomassa koko perheen televisio-ohjelmassa. Heikkohermoisena meinasin menettää jo ne viimeisetkin hermon häilyvät rippeet. Niin, niin, asiat etenee omalla painollaan ja kaikella on aina tarkoituksensa. Välillä on joutunut tarkistamaan kaiken tarkoitusta, eikä käsittää voi, eikä odottaa.

Onko uuden kylppärin ja saniteettitilan ansioita, mutta kiinnostus asuntoani kohtaan on nyt kliimaksissa. Vallan hirvittää. Sisällä jo muikea ostotarjous, johon olen tyytyväinen, mutta ei siinä kaikki. Tänään ja vielä huomenna tulossa vakavasti kiinnostuneita ostajaehdokkaita, se suattaapi olla, että vallan hintakilpailutilanne saadaan polokastua pystyyn. Ensi kukaan ei osta, ei halua ja sit niitä tulee ovista ja ikkunoista. On tämä kummallista. Nyt tietysti pitäisi sanoa, että älä nuolase ennen kuin tipahtaa. Kirjallinen, hyväksyttävä tarjous on jo tipahtanut ja jos muista ei tule totta, niin tähän olen tyytyväinen. Tietysti, aina voi sattua pahaa. Kato, ei voi, eikä uskalla vielä uskoa todeksi. Nöyränä, nöyränä, hattu ja housut kourassa.

Mie lähen mökill

Ehei, en ole onnellinen, enkä iloinen. Olen helvetin stressaantunut. Kauhuskenaario on se, että UK:n asuntoa myydään kuin iisakin kirkkoa ja se menee kaupaksi joskus kakstuhattakaheksantoista, jos silloinkaan. Multa lähtee koti alta ja taasko joudun evakkohuutolaiseks. Anna mun kaikki kestää. Jos tietäisitte, miten ihanaa oli muuttaa takas ommaan kottiin, niin ymmärtäisitte tän mun ressin.

Miten itse muutto? Mie en tällä selällä kanna enää kuin höyhentyynyjä. Firma on palkattava avuksi. Okei, kamat siis varastoon jonnekin. Entä sitten, pitäähän ne joskus sieltä sitten saada sinne yhteiseen omaan kotiin. Taasko vuokrataan muuttofirma. Hankalaks menee ja kalliiks. Tässä on nyt liikaa liikkuvia osia, enkä näin nauttia voi tästä onnen kääntymöstä. Vai olenko vain kiittämätön nahjus, enkä ymmärrä omaa parastani. Nyt pitäisi kääntää tämä rajallinen aivokapasiteetti positiivisuuden kanavalle 2018. Lopeta vinkuminen ja elä unelmaas. Joo!

Enkä. Uutta kotia ei löydy. Olen tsekannut nyt sata ja tuhat. Ei yhtään meille. Minne ne katosivat. Vielä kesällä oli huru mykke. Ei sitä löydy. Taivasalle joudun. Voi, voi. Remppareiskan piti tulla eilen hoitaa hommat loppuun. Eui tullut. Lupasivat tänä aamuna kello kasi. Minulla kello soittaa ajoissa, että kerkeen herätä ja tehdä hätäkakan, ennen kuin tänne paukkaavat. Eikä tullut kakka (ujo,) eikä reiska perkele. Mikä siinä maksaa näiden kans, aina sama juttu. Luvataan ja sovitaan, eikä pidetä kiinni. Kummallista touhua. Mut hei, koti menee ny!