En halua isoa, pieni riittää

Täten virallisesti julistettakoon, että asunto on nyt myyty. Koti sana on kokenut inflaation ja sillä hetkellä, kun sitova tarjous tuli, tämä ei ole enää koti, tämä on kylmää kauppatavaraa. Kauhee tunne, tämmöiselle pähkinähiirelle, joka on kotihenkilö vimosen päälle. Iloksenne ilmoitettakoon, että tarjous oli parempi mitä odotin ja herra ei ole mua hyljännyt, hallelle lujaa ja kova vauhti. Antaa mennä vaan.

Nyt kuumeinen istuminen netissä. Silmät kierossa ja niska vinossa, auts. Selaan tuhansia vaihtoehtoja ja huomaan välillä, että istun työtuolilla kummallisesti. Olen valunut puolittain lattialle ja tuijotan tietokoneen näyttöä oudosti niska kenossa alhaalta ylöspäin. Yritänkö niin epätoivoisesti saada näkemääni perspektiiviä ja tuntea edes hitusen sitä tunnetta, tässä se on, jumangegga! Ei löydy, ei edes mitään läikettä missään. Kaksi kuukautta aikaa löytää uusi kortteeri tai mie oon taivasalla. Paniikki, rytmihäiriö, ummetus, oksetus, levottomuus ja mielialahäiriö.

Unelmat elää!

Remppa myös ohi. Reiskat saapui viimein Ke. Ovat Viron veikkoja. Toinen heistä erityisen kommee, sellainen, että pistää vanhalla villasukkaa pyörimään. Hän oli erittäin pahoillaan viivytyksestä, oikein kättäpitäen pahoitteli. Hauskakin on hän. Siinä käytiin läpi tekemättömiä duuneja. Esitin toiveen pienestä pyyhekoukusta kylppärin seinään, pyyhkeelle niin. Hän totisella naamalla näyttää käsillään, että laittaa sellaisen ison koukun, kolkytsenttisen. En ymmärtänyt pilaa, vaan totisena totesin, en mie niin isoa halua, sellainen pieni riittää. Ja samalla hetkellä sanottuani, tajuan, et hää minua vedättää. Tunsin, kuinka punastuin kuin pikku tyttö. Minä! Vanha homo. Kyllä meitä kuulkaa sitten nauratti ( paitsi minua, minua heikotti.)

Pyysin UK:lta jo eilen ennakkoon anteeks tulevaa ja sitä, et saatan olla hieman hankala. Mie niin tiiän, että ennen en lepää ja rauhotu, kun se oma koti kullan kallis on laitettu ja löydetty. Hermo saattaa vinkuu ja tää käy kierroksilla kuin sähköjänis. Täytyy vain toivoo, että pumppu kestää ja heikko mieleni terveys ei romaha. Ukko tuumas vain hyvin ykskantaan: " Ei tässä ole mitään uutta, hankala olet ollut alusta asti." Mie? Hankala? Hän on ymmärtänyt nyt ihan väärin. En oo hankala, enkä leidityyppinen, olen Martta mielenkiintoinen.  Tai joo. Miten sen nyt ottaa. Onneks UK:oo omaa lehmän hermot ja lupaan rakastaa häntä niin myötä kuin vastanäppylöissä.

Ajatella, jos kaikki menee niin kuin suunnittelen, niin kahden kuukauden päästä ollaan saman katon alla. Omas kodis. Oisko kuitenkin viisaampi, että ei suunnittelis. Jos jättäisi kaikki herran huomaan ja oikein kovasti rukoilis. Taidan ottaa raamatun iltalukemiseks. Ehtoollisviiniä ja öylättiä pitää nauttia oikein urakalla. Aloitan jo tänään, alkon kautta kotiin. Mikähän vuosikerta olisi hyvä, ajaako skumppa saman asian?