Vai mistä luovuin?

Itkin hyvin lohduttomasti viime yönä. Siitä ei meinannut loppua tulla. Harmikseni en muista tarkalleen miksi, ainut tunne mikä itkusta nousee, on kaunis luopuminen. Sitä se oli. Teinkö kuolemaa vai mistä luovuin. Olen nähnyt viime aikoina paljon unta, että jätän tämän maallisen majani. Mistähän se kertoo? Pistää miettimään, ei sille mitään voi. Tunsin yöllä, kun UK silitteli mua seljästä, se tuntui hyvälle ja lohduttavalle, mutta sekin pisti itkemään lisää. Olin niin kuin ded, mutta tunsin hänen viimeiset jäähyväiset. Tavallaan karseeta, mutta tässä kaikessa oli jotakin kaunista ja erittäin, erittäin lohdullista.

Hetken hiljaisuus

Olen tullut paratiisiin! Olen löytänyt elämäni pyykkituvan. Sehän on järkyttävä puute ihmisen elämässä, jos hänellä ei ole kunnon pyykkitupaa. Täällä on. Varasin eiliselle pyykkivuoron ja vot sie, kun oli ihanaa pyykätä oikein sydämensä kyllyydestä. Siellä on kaks jättikonetta, kunnon linko, mankeli ja kaks kuivaushuonetta. Olisin niin mielellään tyhjentänyt UK:N kaikki vaatekaapit ja pessyt joka ikisen rätin. Pikkasen piti rajoittaa ja tyydyin neljään koneelliseen. Käsin pesin neuleita, sellaisia just missä on käsipesu. Normisti inhoon niitä ja pahimmillaan ne jää pesemättä, mutta nyt oli oikein kunnon pesuallas ja se linko. On ihanaa, kun ihmisellä on linko. Se teki mut niin onnelliseksi. Hyvä etten itse mennyt linkoutumaan. Aivan varmasti tuon tänne omat isot pyykit, peitot, päiväpeitteet, verhot ja mitä vielä. Mattoja ei saa koneessa pestä.

Tupsahdus

Uudet kylppärikalusteet on nyt hommattu. Tuskin maltan odottaa, että näen ne kohteessa. Ettei tässä nyt käy niin, että en taho enää myydä, kun saan uudet saniteettitilat, auts. Mut joo, mun täytyy antaa Bauhausille täydet pojot asiakaspalvelusta. Ovat palvelualttiita ja hyvin tekevät työnsä, ei ole väkinäistä asiakkaan palvelua. Tuollaisesta tulee aina hyvä mieli. Varmasti asiaan vaikuttaa myös se, että voin asioida arkipäivänä keskellä päivää, ei oo ruuhkaa, eikä jonotusta. Kaik käy niin näppärästi.

Eiks tää oo jo ihmisten rienaamista. Meinaan vaan, et kevät muka tekee tuloaan. Talitintit tiittaa kuin viimeistä päivää, lunta yhtä vähän kuin juhannuksena ja ilmassa on kevään tuntemus. Mää alan jo kukkii. Ei sille mitään voi. Annetaan esimakua ja sit otetaan takas, sitä ei millään jaksaisi. Helmikuussa pudottaa vielä metriset hanget ja minä olisin jo mökille menossa grilliä virittelee. Sitä minä vaan, et ei rienais. Olisi talvee sinne talveen asti ja sit aloitettaisi se kevät. Noin niin kuin järjestyksessä.

Sulava heijastus

Sunnuntaina oli niin upea keli ja ennen kaikkea se valo. Sellainen keltaisen softi. Parasta mahdollista kuvausvaloa ja aika upeita auringon laskuja. Käytiin Laajasalon rannoilla ja jäällä tepasteltiin. En ole aikaisemmin käynyt ja kauheen nättii maisemaa. Sitä luulisi, että kotikaupungissa kaikki paikat on nähty ja koettu, mut aina vaan uutta löytyy. Erityisen hauskaa oli, kun pääsi näkemään "kesämökkeja" ihan rannasta. Upeita mestoja ja jotkut saa olla niiden onnellisia omistajia. Voi että, mää sanon.

Tästä se lähtee duuniviikko käyntiin. Perjantaina meillä on pikkujoulut. Mennään Tallinnaan. Sinne niin hoidettavaks ja syömään hyvin. Sellainen päiväreissu, illaks takas. Tallinna on jees, nyt tuskin kerkee kauheesti ihastelee, mut pääsee pikku reissulle. Se on aina nastaa.