Ja kello käy...

Kello vähän yli viis. Istun partsilla ja näen kuinka innovatiivinen yritysjohtaja on jo lenkillä. Juosta hölökyttelee ja aistin hänestä huokuvan energian. Varmasti korvanapeissa soi bonjovin itsmylife ja mielessään ajattelee, nyt kulkee hyvin. Hemmetin hyvin. Minä levinnyt läskeineni puutarhatuolin hankaasiin ja tunnen syvää kateutta yritysjohtajan selkärankaiseen elämäntapaan. Aamulenkkinsä jälkeen hän saapuu hikisenä himaan, täynnä luovaa ja tuottavaa energiaa. Heittää mikroon täysjyväkaurapuuron, joka on maustettu lapin karpaloilla ja luomuhunajalla. Ottaa kuuman suihkun ja  tuottaa ajatuksissaan toimivan strategian ongelmalliseen idän yritysvientiin. On niin läsnä jo kello viis ja täynnä äksönii. Kuka hullu lenkkeilee tähän aikaan?

Sain eilen tietää, että sisälläni riehuu helikobakteeri. Kiitos ja hallelujaa. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että kuinka kauan moinen pöpö onkaan minussa riehunut. Voiko olla, että tämä oireyhtymä ( joita nyt en ala tässä luetellee, mutta jotka ovat varmaan matkan varrella teillekin tutuksi tulleet ) onkin kaiken takana. Sehän olisi ihanaa ja vallan fantsuu. Selittäisi aika monta asiaa.

Kaksin aina kaunihimpi

Massu on hassu juttu. Olen ajatellut jo pitkään, että kaikki ei välttämättä ole ookoo. Olen siirtänyt oireyhtymät taka-alalle ja ajatellut, et kaikilla on vatsan toiminnallisia häiriöitä ja outoja kipuja. Se on niin kuin normaalii. Syytin syömistä, syytin juomista, syytin viljaa, syytin maitoo, syytin sokerii, syytin ihan kaikkee. Loppuviimeks tää oksentelu ja pahoinvointi pisti miettii, et jospa nää kaikki johtuukin mun massusta. Mielenkiinnolla odotan tulevaa ja nyt alkaa maalimanlopun sota. Täräkkä antibioottikuuri ja sit katsotaan onko paskapöpö lähtenyt mäkeen. Ai houp sou.

Nettitohtori M. Janhunen tutki kuumeisesti eilen hakusanalla helikobakteeri ja tulin siihen tulokseen, et jätetääs nyt se draaman kaari ja ei tehdä tästä numeroo. Hoidetaan pois ja katsotaan, parantaako tämä olennaisesti elämän plaatua. Ei voi tietää, kun ei tiedä. Jos jollakulla on asiallista tietoa, niin otan mielelläni vastaan. Sivussa s-posti osoite johon voi infoo tyrkätä. Lähinnä kiinnostaa, et voinko itse edesauttaa jollakin sitä, että saan massuni taas normikuntoon ja olotilani oikeaksi. Kiitos.

Taivaanrannan maalari

Arvatkaa mitä kaipaan entisestä elämästäni ennen evakkoa? Ei. Se ei ole muotivaatteet, eikä disainerien suunnittelemat käsveskat. Eikä se ole arvokosmetiikkaa, eikä mitkään yleellisyystuotteet mitä Martta on niin mielellään elämässään vaalinut ja harrastanut. Kaipaan sitä pientä radioo keittiöni työpöydältä. Sitä niin, minkä aina ensimmäisenä aamuisin päälle laitoin. Yhdyin maailmaan. Sen vieno ja hiljainen ääni toi elämääni turvallisuutta ja jatkumoa. Näin on ollut ja näin tulee aina olemaan. Aikamerkkien piippaus kertoi minulle, että maailma pyörii ja tasatunnein tulevat uutislähetykset pitivät ajantasalla. Nyt en tiedä, onko mahdollisesti syttynyt sota tai muu mullistus, mihin tulisi reakoida ja valmistua. Ilman radioo ihminen on hukas. Tietämätön.

Toinen suuri puute on kellot. UK:N asunnossa ei ole yhtään seinäkelloa. Minulla niitä on lukuisia. Joka huoneessa omansa. Paskahuussissa  on oikein timangeilla koristeltu. Keittiössä on kolme kelloa! Minulla on sellainen perverssio, että kello pitää näkyä esteettä ja ajankulu on tiedostettava. Kuinka monta minuuttia voin olla missäkin hetkessä. Ettei nähkääs elä yli aikaansa. On muutenkin fiksua tiedostaa aikansa kulu.

Elämäänsä saa kivasti jännitettä, jos kaikki kotikellot käy hieman eri aikaa. Sitä luulee kylpyhuoneessa elävänsä viistoistyli. Siitä saavut työhuoneeseen ja siellä aikarauta näyttäkin jo kakskytyli. Eiks oo jännä. Viisminuuttii häviää tuosta vaan tai toisin päin. Yhtäkkiä saatkin kymmenen ylimääräistä minuuttia ja voit tehdä sillä mitä ikinä haluat. Siinä ajassa kerkee tehdä vaikka mitä. Voi vaikka pyyhkäistä pölyt tai kirjoittaa postikortin lähiomaiselle. Se jos mikä on tehokasta ajankäyttöä. Suosittelen.