Taidetta taiteen ehdoilla

Sandeimoorning. Ilmanvaihto vinkuu vienosti ja jääkaappi hurahtelee kuin talviunillaan oleva karhu. Välillä auto kaasuttelee ohi menevällä tiellä, mut muutoin on pyhän hiljaista. Kaikissa asunnoissa on oma äänimaailmansa. Mä muuten kiinnitän aika paljon huomioo ääniin. Johtunee siitä, että mulla on kolkyt prossaa parempi kuulo kuin keskiverto tallaajalla. Joskin kärsin ns. häiriökuulosta. En taas kuule kunnolla, jos ympärillä on meteliä. Tämän kaiken minulle kertoi korvatohtori taannoin. Helppo uskoa. Paras äänimaailma evör on meittin mökillä. Voi kuinka rakastankaan niitä aamuhetkiä möksän terdellä. Siellä äänimaailma on rikas ja kaunis, se hyväilee korvakäytäviäni ja kutittelee sieluani.

Amadeon frendei

Eilinen oli hyvin toiminnallinen päivä. Aloitin sen interjöörikuvauksilla. Aurinko antoi niin kauniisti eilen, että ymmärsin sen olevan tähän aikaan vuodesta harvinaista herkkua. Koulusta saatu tehtävä odotti toteutustaan ja näin suuntasin tuonne Puotilan kartanolle. Hyvä reissu. Aurinko todellakin paistoi silleen pehmeesti ja hetki oli otollinen. Harmikseni kartano aukesi vasta kello kakstoista, mutta en antanut sen lannistaa. Sisällä hääri henkilökuntaa ja koputtelin akkunoihin ja kerroin, että haluaisin kuvata myös sisällä. Aina kannattaa turpansa aukaista ja pääsin sisään kuvaamaan kaikessa rauhassa ennen asiakkaita. Henkilökunta oli hurjan mukavaa ja minä niin tyytyväinen.

Tornis

Ystävä huipulla

Suihkun kautta duuniin, UK:lle parturointi ja tapaaminen kello kaks ystävän kans Ateneumissa. Amadeo Modiglianin näyttely oli omalla tavallaan vaikuttava. Miehän olen silleen estynyt taiteenharrastaja, että en aina ymmärrä ihan kaikkea taidetta. Olkoonkin kuinka arvostettu ja kansainvälisesti korkealle kohotettu taidemaalari, mut ei ihan uponnut meikeläiseen. Väkevää tulkintaa, en mie sitä sano, mutta ne ihmishahmot on nyt vaan outoja. Sellaisia muotopuolia. Silmät missä sattuu, kaulat pitkii ja hartioita ei ollenkaan. Juu, ymmärrän, että se on se juttu, mut mie en pääse ineen tuollaiseen, alan vaan tuijottaa kaikkia niitä epäkohtia, enkä löydä mitään kaunista. Kaikki taide on kuitenkin näkemisen ja kokemisen arvoista, en sit sano. Nautinkin aina suunnattomasti kaikista näyttelyistä ja sieluni saa eliksiiriä, niin hyvässä kuin pahassa.

Alas mennään

Suosittelen

Ihastelimme upeaa auringon laskua Tornin kattobaarista. Puhuttiin valokuvaamisesta ja oltiin ihan turisteina. Kivan päivän kruunasi aikainen dinneri ravintola Kosmoksen perinteissä. Olipas kiva höpöttää ystävän kanssa ja kyl myö ihan henkeviikin läpi käytiin. Yleensä nämä tämmöiset sessiot päätyy tuhannen kapakan kautta taksijonoon kello neljä, mutta olisko se järki vai vanhuus, joka puhuttelee ja kotona olin tasan kello kaheksan. UK noukki rouvan metroasemalta ja kerettiin vielä saunaan löylyttelemään. On sanomattakin selvää, että en hereillä pysynyt ja painuin höyhenille jo kello kymmenen. Sen verta äksönii, et ei tarvinnut jukkaa pahemmin houkutella. Antoisa päivä totta tosiaan.