Steppaa sinä poika vaan

Läppärini ajanlasku ilmoittaa olevan torstai. Minä olisin väittänyt, että tänään on keskiviikko. Onko sillä mitään merkitystä? Ihan sama. Torstai on ihan yhtä hyvä kuin keskiviikkokin. Eilisen sadepäivän jälkeen, aurinko paistaa taas ja luonto kiittää. Tuulee raikkaasti ja oli heitettävä huppari niskaan. Ei nyt kylmä, mutta ihanan viilee.

Hämärä hiipii jo

Ukkorähjä rakentaa uutta terassia vanhan tilalle. Minä en saa siihen sotkeutua, vaikka niin mielelläni voisin muutaman lankun naputtaa. Aaamuhetkeni ei siis ole rauhaisa, sirkkeli vinkuu ja pauke käy. Kestän sen, sillä uudesta tulee ehokkaampi. Olisimme halunneet vieläkin isomman terden, mutta vuokranantaja on nuuka mies ja tuo saa luvan riittää. Hyvä siitä tulee, saadaan metri tilaa lisää ja nyt ei tartte pelätä, että joku vieraista tipahtaa kännipäissään terassilta. Miehän en ole koskaan niin holtittomassa kuosissa, että sellaista vaaraa olisi.

Kohta passaa humpata

Laitettiin yläterdelle kaihtimet. Bauhaussista tuollaiset pähkinäpuiset. Halvat oli ja hyvin ajaa asiansa juuri siinä, mihin ne on hankittu. Niin ihanaa, kun auringonpaiste onkin, niin se perkele porottaa koko illan kuumasti tähänkin juuri, missä päivystän ja pidän byrootani. Nyt ei arska häikäse ja tässäkin on siedettävä istua. Ihminen on siitä kumma, että se pyrkii tekemään kaikesta itselleen suotuisamman oleskelutilan. Ihminen ei enää kestä ääriolosuhteita. Tai siis minä en kestä, voi olla, että muut lajitoverit kestävät. Minulle täytyy varjossa olla aurinkoa ja auringossa varjoa. Ota tuosta nyt sitten selevä. Mutta nyt on hyvä. Ai niin, ostettiin mökkiinkin lisävaloa. Yksi nurkka on turhan pimiä ja Martan ikänäkö on tehnyt tehtävänsä. Sellainen halogeenivaijeri on hyvä tapa saada tehokasta valoa pirttiin. Ei myö metsäläisii olla, valoa pitää olla ihmiselle, joka pimeydessä vaeltaa.

Eipä häikäse ei

Tälle päivälle ei ole mitään ohjelmaa. Ajattelin kyllä laihduttaa. Tuolla nurkassa pölyttyy yksikin stepperi ja ajattelin raahata sen tuohon rantakalliolle. Siinä voisin askeltaa ja samalla vetää possumunkkia naamariin. Syön vain sen minkä kulutan. Kuinkahan kauan pitäisi stepperisöidä, että munkki olisi pois mun linjoistani. Entäpä olut? Jos lupaan, että yksi kilometri per bisse. Tuossahan käy vielä niin, että steppaan siinä koko ajan. Tänään en syö pullaa ja eilen tein jo vatsalihaksii. Kyllä, 2 x 10 sarja. Oonks mie jo ihan kuosis? Kättä pitää jumpata päivittäin ja toden totta, se alkaa jo liikkua paremmin. Uimaankin sillä pystyy ilman kipua. Tänään voisi kokeilla vesijuoksua, stepperiä ja tiukkaa reeniä. Huh, huh, laihduttaminen on rankkoo hommoo.

Tämmöisiä ovat päivieni mitättömyydet. Kun ihmisellä ei ole huolia ja murheita, niin lisäkiloista voi tulla lisäkiloja. Raskaita kantaa. Eipä nyt tehä tästäkään numeroo, annetaan mennä omalla painolla. Mites mää nyt juutuin tähän painoon ja kiloon? Huomata saattaa, että ajatusmaailma on varsin köykänen. Mitteepä tässä muuta, eipä huolta huomisesta. Kevyttä liitoa ja yläleijuntaa. Pitäiskö mennä makkoomaan riippukeinuun? Eikä perkele, nyt laitan sen jumppastuudion pystyyn. Ugh! Olen puhunut.