Kun silmäni mä auki saan...

Täällä sitä ollaan taas! Mökillä meinaan. Aamuisen upea hetki terdellä, mokka ja mä. Tultiin eilen illalla ja nyt kolmen päivän viikonloppu vapaa, jeah! Jo iltainen saapuminen oli mieltä ylentävä. Ilta-aurinko rusotti ja rauha vastaanotti, juuri niin, RAUHA. Kuinka se voikaan tuntua hyvälle cityhulinan jälkeen. En tiedä, ymmärrättekö tätä mun vaahtoomista tästä rauhasta, mutta se on vaan... Sitä on vaikea sanoin kuvata. Jos tämä rauha olisi jatkuvaa, jos sitä eläisi aina, tuskin se tuntuisi näin. Hulina hetkien jälkeen on mahtavaa kun elämä pysähtyy ja luonto rakastaa. Olenko siis luontoihmisiä, ettei peräti erähenkinen?

Ukkorähjäkin heräsi, hänellä on duunipäivä ja me jäädään Juppen kans kaksin päiväksi. Pientä touhunpoikasta olisi, mutta täällä eletään hetkessä ja tehdään vain se mikä hyvälle tuntuu. Mutta mikä sen hauskempaa, kun touhuta kaikessa rauhassa, välillä istahtaa ihmettelemään. Ei ole kiirettä, eikä pakkoa. Tänne ei mahdu negatiivisia ajatuksia, eikä toimintamalleja. Täällä rakastetaan elämää!

Tämä lintujen aamushow on vertaansa vailla. Mökki sijaitsee pienen lahdukan kaulassa ja edestämme aukeaa saapumisreitti, siivekkäiden hiway tipusten kohtaamispaikalle. Trafiikki näin aamuisin on melkoinen ja lajien kirjo ihailtava. Minua on tervehtinyt joutsen pariskunta, hanhet, käki, kurjet ja kaiken maailman hippitittiäiset. Voi, kuinka mahtavaa tätä kaikkea onkaan seurata!

Tietotekniikka ei vieläkään pelitä. Sain Elisalta uuden mokkulan, vanha oli kaput, mutta ei uusikaan toimi,höh. Yhteyden saan tällä iPadillä, mutta hidasta on touhu. Harmittaa, mutta en anna sen vaikuttaa olemiseeni. Paikalle tarvitaan minua viisaampia ihmishenkilöitä, voi olla, että se vika on minussa. Nyt on taas näpit jäässä, viikonlopuksi on luvattu lämpenevää. Aurinko paistaa mutta yö vielä henkäilee kylmyyttään. Vetäydyn siis vällyjen alle hetkeksi, pikkukoira kainaloon. Palataan!