Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unihörhöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Unihörhöt. Näytä kaikki tekstit

15.12.2016

Pikku possua pöytään. Murha.

Guuuud moorning Finländ! Takana nopeasti nukuttu yö. Tiiättekö niitä, et lasket pään tyynyyn ja nukahdat samantien poks. Nukut viistoista minuuttia ja heräät aamuun. Sou faast ja silleen.

Edellinen yö menikin taas painajaisten rievaamana. Pelotti niin perkeleellisesti, että piti nukkua valot päällä. Valo auttaa taistelemaan pimeyden voimia vastaan. Herään yöllä omaan huutooni ja sytytän valot ja käännän kasvot valoon päin. Se rauhoittaa pelosta väräjävää sieluani.

Mut viime yönä näin unta pikku possusta. Ihan oikeesti. Meistä tuli ylimmät ystävykset ja hirveesti halailtiin ja pussailtiin. Hää oli niin ihana, vieläkin tunnen sen lämpimän tunteen. Aika irvokasta, että näen juuri joulun alla tuollaisen unen. Onko se viesti miljoonilta joulukinkuilta ja siltä hirveeltä murhalta. Sikaa pitää suomalaisen pöytään saada. Hetkinen, onks possuperinnettä missään muualla? Täytyy kyllä myöntää, että pidän joulukinkusta. Mut voinks enää koskaan milloinkaan sitä syödä. Pikku possukaveriani, nyyyh.

Valo, aim kaming!
Oletteko katsoneet kakkosen Downsiftaajat sarjaa? Siinäpä vasta pitkästä aikaa hyvää kotimaista komediallista draamaa. Jösses, kun mua eilen niin nauratti. Erityisesti pidän sarjan ajankohtaisuudesta, se pistää itseäänkin miettimään. Dialogi ja näyttelijäsuoritukset ovat daimonttia, ainostaan leppilammen epäselvä artikulaatio hiukka häiritsee. Käsikirjoitus saa erikoisoskarin tuoreudestaan, oivaltavuudestaan ja siitä, kuinka se voisi olla meidän kaikkien elämästä. Suosittelen todella, jos haluatte erityisesti viihtyä ja huvittua. Siitä on meinaan aika pitkä, kun olen saanut kotimaisella tuotannolle ääneen nauraa. Pitää ihan vielä erikseen mainita kakkososan hierojakohtaus. Putosin niin, että pissat lirahti pöksyyn, enkä sohvalla pysynyt. Naurettiin niin makoisasti. Jos sarjan näkee joltakin ruudulta, niin siinä oiva ohjelmisto joulunpyhille. Ette tule pettymään.

Piparimokat on vedetty nassuun. Tää on mennyt ihan mahottomaks. Joka aamu piparii, päivällä mässyy ja illalla tsukulaadee. Ihminen hakee valoo hiilareista, on se ymmärrettävä niin. Annan itselle armon, mut loman jälkeen palataan ruotuun. Vettä, leipää ja raippoja. Joku roti elämässä, perkules.

Nyt pannan siivoten. Koti kuntoon ennen lähtöä. Apua, se on jo huomenna. Katot pitää ripsuta, ikkunat ja matot pestä. Verhot vaihtaa, pakkanen sulattaa, jääkaappi pestä ja lattiat vahata. Kiire tulee.  Herrajestas, kuin mää kerkeen....


22.5.2013

Jörkän järkky ja mä putosin

Toistaiseksi vielä kaksi kätinen tilannekatsaus. Ei tämä mikään kymmensormijärjestelmä ole, vaikkakin olen käynyt konekirjoituskurssin. Ihan totta, yläasteella oli mahdollisuus valinnaisaineisiin ja mulla ne oli kotsa ja konekirjoitus. Hah, kk:hon mentiin vaan siksi, kun siellä oli kaikki muutkin häiriköt ja päästiin mahdollisimman helpolla. Juu, juu luuseri olin jo silloin. Eipä sitä taitoa ole pahemmin tarvinnut. Ei tullut Martasta sihteeriä, eikä nämä nakit vieläkään taivu järjestelmään.

Mua alkaa pikkuhiljaa nyppiä nämä töllön julkkis realityohjelmat. Voi pyhä perse, nyt se luumanni ja indreen jo hyppäävät kilvan uimahyppyjä! Haloo! Ketä oikeesti kiinnostaa. Mikä pistää ihmisen tunkemaan naamansa joka helevetin ohjelmaan? Jei jymmärrä. Mun mielestä, tämä tämmöinen alkaa olla jo katsojien aliarvioimista. Samat saatanan naamat on joka kanavalla ja joka ohjelmassa. Missä on hyvä kotimainen teeveedraama?! Niin missä??!! Nyt herätkää siellä päättäjien palleilla! Jos joku kanava haluaisi menestyä ja saada katsojalukuja, niin se olisi varmasti kotimaisen kunnon teeveeviihteen aika. Kai suomessa löytyisi tekijöitä, onhan noita saatu nauttia takavuosina. Mieleen nousee mm. Puhtaat valkoiset lakanat, Lotto, Tahdon asia ja Vuoroin vieraissa. Tuota realitypaskaa tulee joka kanavalta. Heivaan kohta töllön jorpakkoon. Onneks pääsee mökille pakoon, siellä en töllöö möllää. On parempaakin tekemistä.

Toinen asia mikä mua jurppii vietävästi on nykyajan jäätelöt. Minne ovat kadonneet kaikki perinteiset maut? Tilalle on tullut sellaisia makuhirviöitä ettei niitä syö erkkikään. Tai ehkä erkki, mutten minä. Ovat niin ällön imeliä, eikä niistä enää ota selvää, syökö jädee vai jotain muuta. Ihan totta, yritin tuossa männä viikolla etsiä perinteistä suklaatuuttia. Ei löytynyt. Oli pilveä, kismettiä ja vaikka vallan mitä, mutta ei sitä perinteistä. Minä, pullamössö rinsessa, vaihtaisin nisun kesällä mieluusti jädeen. Mutta olen luovuttanut. Jäätelökitskankin tarjonta on outo ja ne perinteiset ( mitä vielä on jäljellä ) maut ovat imelämpiä kuin ennen. Onks mun makuaisti muuttunut vai lisätäänkö niihin nykyään enemmän sokeria? Kesä on pilalla. Armotta. Että ottaa pattiin...

Valituksesta erotiikkaan. Näin toissa yönä ihanan unen. Varoitus, tämä on nyt pornoo, jos se ei sovi herkälle sielullesi, niin hyppää yli. Mää olin Jörn Donnerin kans silleen. Ja silleen aika ihanasti. Uni oli pitkä ja sanoisinko, hekumallinen. En nyt ihan koko juttuu pura tässä, mutta muutama yksityiskohta. Kävelimme Jörkän kaa läpi kesäöisen Helsingin. Ilma oli sellainen linnunmaito ja lokit kirkuivat taustalla. Juttelimme syntyjä syviä ja ihastuin suunnattomasti hänen älykkyyteen. Muistan, kuinka ihastelin unessa antamiaan elämän ohjeita. Olivat niin viisaita. Vietimme yhteisen hetken kampissa, joku asunto? Yhdyimme kiihkeästi. Jörkällä oli suunnaton molo ja ihmettelin sitä, kuinka noin iäkkäällä miehellä voi olla noin järkky stondis. Noh, mää hyppäsin satulaan ja mulla oli hirvee kiire tulla. Jörkkä kuiskasi hellästi, etten turhaa kiirehtisi. Ja me  r a k a s t e l i m m e pitkään ja antaumuksella. Se oli jotenkin niin täyttä ja hellää. Uni jatkui vielä oudoissa merkeissä, mutta ei siitä nyt sen enempää. Herättyäni aamulla, olin saaneen oloinen ja ihan kuin suupieleni olisivat hiukasti hymyssä. Kiitos Jörde, se oli mahtavaa.

Viime yönä näin taas paniikkiunta. Olin korkean mäen laella, josta lähti kivinen ja erittäin jyrkkä polku. Yritin päästä varovasti alaspäin, mutta jyrkkyys teki sen, että vauhti oli liian kova. Putosin, putosin ja aina välillä sain kiinni jostakin. Pysähdyin ja yritin päästä uudelleen alas, mutta sama toistui useita kertoja. Polvet, kädet veressä tein matkaa ja aina putosin. Loppu viimeksi polku oli aivan pystysuora ja minä vain putosin tyhjyyteen. Katosin. Mitäs tää nyt sit kertoo? Olenko kadottamassa itseni vai kummitteleeko tuleva leikkaus? Alitajunta pelleilee...

Unihörhöistä tähän todellisuuteen. Mulla on sellainen olo, että mun pitäisi tehdä kauheesti kaikkee sellaista, mitä voi vielä tehdä, kun on kaksi toimivaa kättä. Tyyliin, pese ikkunat, matot, vaihda kukkiin mullat, leivo pakastin täyteen bullaa, täytä ruokakaapit ettet joudu näkemään nälkää ym ym. Hetkinen, mualiman loppuko se on tulossa? Jospa nyt antais kaiken mennä ihan vain omalla painollaan. Mitä ei oo, sitä ei tuu, eikä sitä tarvita. Hah, vähäks mie oon fiksu... Ulkona tuulee ja sataa. Menen uimaan, juuri nyt se on kaunista.

16.3.2011

Saise!

SAISE! Heräsin aamulla ( 04.45) siihen, että tervehdin unissani sanomalla Saise. Toistelin sanomaani ja havahduin siihen. En tiedä, onko tämä mitään kieltä, mutta joku tervehdys se on. Sitä en muista, kenelle sitä toistelin, mutta tähän heräsin. Outoa. En saanut enää unta, joten keitin kupillisen mokkoo ja heräsin tähän koneelle. Olkoon uni, haudassa kerkeää levätä. Sanoisi vanha kansa.

Marketta Liljeqvist, Södergullan seksipommi ja hänen salainen puutarhurinsa sai eilen lahjaksi putelin shamppanjaa. Ja vielä vaaleanpunaisessa laatikossa! Hän on onnellinen. Kuten kaikki tiedämme, Marketta on hupsutteleva kesäpersoonani ja hän on ollut talvisilla kauneusunilla. Olisiko pikku hiljaa aika kaivaa kukkamekot naftaliinistä ja laskea Marketta irti? Ei ihan vielä, Marketta ei kestä tätä rumaa harmautta. Ruusupensaiden täytyy edes hieman vihertää, jotta Marketta voi astua esiin. Jäämme siis odottamaan. Kippis, Marketta rakastaa shamppanjaa vaaleanpunaisessa laatikossa.



Sain eilen muutenkin paljon hyvää palautetta. Eräs asiakas totesi minun olevan pieni ja laiha. Joku tyttöjen asiakkaista ei ollut tunnistaa minua, oli luullut, että meillä on uusi, komea työntekijä. En suinkaan ole pinnallinen, ulkonäkökeskeinen narsistinen persoonallishäiriö. Ei, en suinkaan, mutta kyllähän tuollainen tuntuu ihan kivalle. Varsinkin, kun juuri eilen aamulla peilistä katsoi lievästi ylipainoinen, samettisen ryppyinen mikälie kummajainen. Vai onko se mun energiani mikä loistaa komeutta ja hoikkuutta? Sitä se on. Energiani kaunis valo loistaa, en muuta selitystä keksi mieltä ylentävälle palautteelle. Ai kun kiva..... Jaksaa taas.

Ei maar, täytynee yrittää vielä armahtavaa unta. Ei ole kiva, jos duunissa tulee väsy kesken päivän. Silloin ei jaksa olla nättinä ja hymyillä. Ei niin. Nyt nukkumaan, senkin possu. Raikasta päivää ja hulvatonta hellettä!