17.6.2018

Itkuni viimeinen kyynel

Peilityyni. Pikkainen vire pyyhkäisee järven pintaa ja se rikkoo sopivasti tätä ihanaista harmoniaa. Linnut laulaa jo lempeämmin, taitaa pahimmat pesimistouhut olla takanapäin. On rauha, on aamu mökillä. Vai voisko se olla, että Martta itse on lempeällä tuulella. Ei ahista, ei purista, ei kiristä mistään. Tai no, hiukkasen tuosta vyötärön seudulta...



Arvatkaa mikä väri mä oon

Ollaan riehuttu tornaadon lailla. Viime viikonloppuna varasto sai kyytiä ja nyt siirryttiin mökin sisätiloihin. Meillä on suursiivoustalkoot. Ukot roudasi kamaa kaatikselle ja rouvilla heilui rätti niin, että heikompaa olisi hirvittänyt. Juhuu, pestiin hirsiseinät juuriharjalla. Hyh, hyh kuinka lähtikin tumma vesi. Pikkuinen buduaarimme sai uuden järjestyksen ja sänky löysi uuden paikan ja näin meille enemmän liikkumatilaa. Olipa ihana saada paikkoja kuntoon. Ollaan duunattu tänä kesänä enemmän kuin moneen kesään yhteensä. Vielä homma jatkuu. Se on yllättävää kuinka paljon perusputsaus ottaa aikaansa. Mut hei se tunne, kun saat jotain aikaiseksi ja ihastelet kättesi jälkeä. On se palkitsevaa.

Buduaarin puhdistus

Martta sai uudet rinkkilasit. Ovat sitten oiva keksintö. Jokaiselle oma väri ettei mene rinkit sekaisin. Kansi taas estää pörriäisten sukeltamisen mun alkkomahoolijuomaan. Pillit ovat sellaisia kesto, eikä tarvitse pelätä, että kaadat humalaspäissäsi juomat reisille. Mä oon niin vaikuttunut. Baari oli auki ja sieltä nousi itkuni viimeinen kyynel ja sieluni sydämessäin drinksut. Juu, kaikilla on omat nimet, kun Martan baarista maalimalle lähdetään. Meillä nautitaan vain raikkaita rinkkejä, miedoilla prosenteilla. Ei arvaa tiukkaa enää tässä iässä.

Mä meen maalimalle

Saimme eilen todistaa pientä luonnon ihmettä. Mökin terden ja katon rajassa on ollut talitintin pesä. Sinne niin äiti ja iskä ovat kiihtyvällä tahdilla ruokaa kantaneet. Hirvee sirkutus voimistui päivä päivältä ja eilen oli pienokaisten aika lähteä. Kolme suloista kaunokaista yksitellen kohtasivat pahan maailman. Hetken pörräsivät tässä terdellä vähä niin ku häh. Ottivat siivet alleen ja tonne noin katosivat pöpelikköön. Ikävä jäi mut meidän tehtävä on osata luovuttaa ja antaa lasten mennä. Adios tali ja tintti, nähdään joskus ja tulkaa moikkaa. Tässähän mää lahoon terdellä.

Kaikki hehkuu

Maalauksellinen valokuvas saatiin päätökseen. Kurssi kesti sen kolme iltaa mutta antoi paljon. Olipa vapauttavaa, kun ei tarvinnut jumii tekniikassa. Sai olla luova ja hullutella. Torstaina katsoimme ottamiamme tehtäväkuvia ja olin kyllä vaikuttunut osaamisesta ja tasosta. Hienoja oivalluksia ja sai itsekin paljon ideaa. Kyllä kurssittaminen aina kannattaa ja tajusin, et mulla ei oo mitään kurssii tiedossa. Kuinka mä saatankaan tästä selvitä. Elämää ilman kurssia. Syksyksi on pakko jotain saada.

Kesän maku. Kotimaista uutta pottua, savukalaa, pikkelöidyt kurkut ja pestotomaatit. Kananmunasuolakurkkukermaviili. 

Ens viikolla on The Jussi. Juhlista parhain. Perinteillä mennään ja nautitaan. Juhannuskoivut, vastat, saunan pesu ja jussigyrmee. Niitä ilman ei jussi tule. Ja joku ihana jussidrinksu täytyy nostaa. Hmmm, siihen tarvitaan jotain vihreetä. Minttuu, kurkkuu ja mitä vielä. Siinäpä se viikko kivasti hurahtaa keksiessä. Voi että, tätä elämätä!

2 kommenttia:

  1. Mua jäi vaivaamaan se sun väri.. Sininen se ei oo (eihän?), eikä pinkkikään (?), mutta onko keltainen kuin Lemon vai vihreä kuin Lime, hmmm. Veikkaan ensimmäistä. Menikö metsään eli oikein?

    Voi pieniä linnunpoikia ja -tyttöjä. Ei varmasti oo helppoa, kun heti pitäis osata lentää, vaikkei koskaan ole päässyt kokeilemaan.

    Kivat jutut ja kuvat taasen. Vähän niinkuin paluu elämään :). Toivotaan, että Jussin myrskyt on peruttu ja saadaan nauttia kivassa kelissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä veikkaus, sininen on mun lempiväri! Sovitaan niin, et sun veikkaus oli toi sininen ;)

      Voi herttileeraa, kun sitä pyristelyä oli sympaattista seurata. Ja ne oli niin pikkuisia vielä ja ihan pihalla.

      Juu, kyllä täällä ollaan palattu elämään. Tuli Jussina mitä tahansa, niin perinteillä mennään. Eiks niin?

      Poista