9.6.2018

Kuuban kuumaa helmee

Täällä mökki, kuuleeko maailma. Tuulee viileesti. Jopa niin, että oli villanuttu harteille heitettävä. Ei ole kuuma, ihanaa. Ruiskautin sängystä suoraan järveen ja kivasti oli kirpakka vesi. Siinä niin kuin herää hyvin. Tällä viikolla olen myös harrastanut kaupunkiaamu-uintia. Siellä niin laiturilla teen hengitysharjoituksia ja venytykset uuteen päivään. Vähä niin ko medidaadioo. Aamuissa on paljon puhdasta ja hyvää energiaa. Jaksaa päivän. On se ilo.



Möksällä ollaan siis. Saavuttiin eilen ja Martta sai ystävättären messiin. Otettiin vähän hapanta ja jutskailtiin kaikkee. Toimin myös drinkkimestarina. Laitettiin varaston vanha pakastin tuottamaan jäätä ja kylmää juomaa. Aperollista tein kivoi makui. Ettei litkisi sitä kaljaa niin mahottomasti, niin vaihdoin juomat eksoottisiin driksuihin. Ne on niin kuin ohjelmanumero, joka saa hymyn huulille ja pyllyn pyörii.



Maalauksellinen valokuva alkoi. Ihanaa on se, että saa revitellä ajattelematta liikaa onnistumista. Katsokaas, maalauksellinen taidekuva voi mulle olla ihan mitä tahansa. Vaikka musta pimeä ruutu, hah. Voi olla luova, toteuttaa mielikuvitustaan rajattomasti ja tehdä kaikki kivoi juttui. Saatiin 5 tehtävän lista ja ensin katsottuani ajattelin, et pala kakkua vain. Tutustuttuani tehtävän antoon tarkemmin, se alkoikin tuntua haastavalle. Rauha, rauha eikä kannata yrittää liikaa. Mutta yritän silti. Ensin täytyy tehtävää lähestyä ajatuksen kautta ja visioida sieluun sen mitä kuvalta haluaa. Sit voi lähtee kokeilemaan ja yrittää. Sitä se nimittäin on, kokeilemista ja oivaltamista. Innostunut olen.



Tänään aloitamme varaston suursiivouksen. Siitä on vuosien saatossa muotoutunut kaatopaikka elikkäs roihala. Sinne on survottu kaikki rikki mennyt jäte, kaikki joutava ja niin edelleen. Ja tavaraa on lattiasta kattoon, jopa niin ettei oikein sisään mahdu. Ette uskoisi Rva:n varastoksi, yleensä niin siisti ja hillitty ihminen kuin hän onkin. Homma etenee seuraavasti. Kaikki kamat pihalle ja niistä yli puolet menee kaatikselle. Exän kamoja on huru mykke, nykyinen toi pahvilaatikoita haubausista ja pakataan ne niihin. Saadaan tyhjää tilaa ja varasto kiittää ja minä myös. Siinä päivän agenda.

Jos oikein innostuu niin saattaahan tuota pestä pari mattoa. On niin kiva touhuta, kun on nuo voimat palautuneet jälleen. On niin kuin oma ittensä. Haluu tehdä, on kiva tehdä. Miettii mitähän tekis, eikä niin, että miettii sitä et mitä tekis jos jaksaisi tehdä. Pidettäisikö illalla grillipartyt. Joo! Kyytipojaksi kuuban kuumaa helmee, Martan drinksubaari on taas auki. Mutta vain rajoitetun ajan ettei herramunjestas mene humalan puolelle. Näihin tunnelmiin, se on kippis ja kulaus.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti