Tavallisen taivaallista

Ensimmäinen tavallisen letkee viikendi takana. Se tarkoittaa sitä, että rouva siivosi perjantaina ja laittoi arjesta juhlaa. Ostin oikein kukkia ja kynttilät virittelin. Alkon kautta kuplaputelin pöytään ja niin oli mukavaa. Asettelin taas pyttyä ja pytinkiä, pari taulua sain seinälle. Hitto, kun se on niin mukavaa. Sellaista kotoilua ja hei, uudessa kodissa. Alkaa paikat käydä tutuiks ja se on ihana tunne.

Olen löytänyt lenkkipolkuja ja oman rannan. Juuri sellaisen mihin on aamulla näppärä huitasta. Lauantaina kävelin jo pitkin rantoja, niitä täällä riittää. Miten ihminen voikaan tulla noin arkisista asioista onnelliseksi. Ei siihen tarvita casinoita monacosta, ei bentsii hyppyjä korkeuksista, ei syvänmeren sukellusta eikä muutakaan ekstriimii. Aamuinen lenkki rantamaisemissa tuottaa yhtä suuren ilon että tyydytyksen. Jette kiva de.

Rakkautta ilmassa

Eilen käytiin kellarin kimppuun. Se on  s u r v o t t u täyteen tavaraa. Osa on roskaa, osa kuskattiin pelikaaniin. Meillä on sellainenkin. Siellä on vanhan työhuoneen kamat, kun ei raski niitä tunkiolle viedä. Mut nyt saatiin alakerta kondikseen ja hyvä mieli. Sinne jopa mahtuu sisälle. Mut joo, miks ihmeessä pitää sitä rojua kerätä. Aivan varmasti kaikki kamat, niin varastossa kuin kellarissa, joutaisivat surutta mäkeen. Tuskin huomaisin puuttumista tai sitten siinä kävisi juuri niin, että jotakin kaipaisi palavasti ja sille löytyisi käyttöä. Mää tuota tiiä.

Uus rakas

Mulla on uus rakas. Olen niin ihastunut. Kuinka mä en ole tämmöistä aikaisemmin tajunnut. Ja kuinka mää olen saattanut tulla toimeen ilman sitä. On vaan niin maan perusteellisen näppärä vekotin. Siis rikkaimurirakas. Joo, on mulla niitä aikoinaan ollut ja toimimattomana ovat jääneet komeroon. Mut nää uudet ovat toista maata. Siinä se nököttää keittiön nurkassa ja odottaa kosketustani. Lauantaina imuroin neljästi. Suit sait lähtee murut ja muut roskat lattioilta. Mikä ihana tunne! Ei enää häiritseviä kökköjä missään ja rouva kiittää. En mää jaksa aina imuria kaapista ladata ja tää on pelastus. Suosittelen lämpimästi jokaiseen talouteen.

Nisubullaa

Nyt kun pääsin rouvajuttuja kehumasta, niin pakko kai mun on mainita, et leipasin eilen nisupullaa. Kylläpä tuli kupsakkaa tuotetta. Leipominen on mukavaa, siinä hermo lepää. Harmillisen vähän sitä tulee harrastettua ollakseen niin hauskaa ja antoisaa. Ja onhan se ihan eri syödä omaa leetaa, kuin ostopullaa. Tietää mitä syö. Rasvaa ja sokeria, niitä ei Martan pullista puutu, ymf.

Meidän talossa on kerhohuone. Sellainen mitä asukkaat saa käyttää. On ihan kunnon kokoinen ja siellä on joku "pajakin." Laitoin hallituksen pomolle viestiä, että saisko sitä ihan oikeasti käyttää. Mulla on yks tauluidea muhinut jo pitkään, mut tilan(kin) puutteessa sitä on ollut hankala toteuttaa. Sain luvan ja saan avaimen pajalle. Vähäks kiva, siellä saattaa duunata yhtä sun toista. Eli luovuus kukkimaan ja eiku taiteilemaan.

Nyt täytyy toimia. Auto pitää siivota. Parturissa pitää käydä. Mikrosementtikaupassa ja bauhausissa ehtiä ja karviasmarjahillokin odottaa tekijäänsä. No niin taas, laiska töitään luettelee ja niin pois päin...