12.6.2017

Tahtoo tavallisen

Jahas, se on sit tämmöinen aamu. Vettä tulee taivaan täydeltä. Nää kelit ottaa ja vaihtuu niin ettei meinaa perässä pysyä. Eilen oli järkky hieno ilta, aivan hillitön auringonlasku ja lämminkin. Otettiin toinen patteri pois päältä, alkaa silleen jo tarkenee. Mut mikäs, tekee elämästä mielenkiintoisen, kun edes keli vaihtelee.

Toden totta, eilen ei laitettu rikkaa ristiin asunnon eteen. Ehkä se on ihan hyvä vaihtoehto antaa nyt sen kylppärin valmistuu. Tavallaan unohtaa koko homman ja palataan asiaan sit syksymmällä. Hyväksyä tosiasia siitä, että on koditon. Mökki on nyt mun hima, ja mennään tällä. Auts, kun se olisikin noin helppoa. Onneks on kesä. Talvella täällä olisi moninkerroin hankalampaa. No niin, löytyyhän niitä positiivisia asioita, kun oikein katsoo, perkele.



UK lähtee taas ja jättää minut. Rouva ajatteli, että saattaisi mennä hotellimajoitukseen pariksi yöksi. Sen verta pitkää duuni-iltaa, että se voisi olla varteen otettava vaihtoehto. Vois leikkii et on turisti ja lomalla, vähäks kiva hei. Mulla on yks tarjouskuponki käytettävänä, en mie täyteen hintaan olisi millään varakas. Ja onko vapaita huoneita enää tälle viikolle, pitänee selvittää.

Jokos mää selitin, et tää mökkeily kokee nyt valitettavan inflaation. Ei ole sitä ihanaa tunnetta viikonloppuisin, kun pääsee mökille. En voi päästä, kun olen täällä koko ajan. Silleen ikävästi juu. Nyt melkein menee päinvastoin, odottaa et pääsee citiin. Jo on aikoihin eletty.



Ettei elämä mene ihan ankeeksi, niin tehtiin eilen retki Tammisaareen. Unohdettiin kaikki ja oli palkitsevaa tehdä jotain muuta. Sellaista normi kesän viettoo. Käytiin syömäs ja pällisteltiin. Ostettiin jäätelötötteröt ja istuttiin meren rannassa. Oli harmittoman mukavaa. Semmosta tavallista. Voitteko kuvitella, tässä tapauksessa tavallinen on parasta. Mä niin tahdon, et elämä olisi tavallista. Ei mitään ylimääräistä. Ei mitään. Antakaa tavallista.

Jopas se nyt rätkii voderii. Näyttää sille, et toi ei ihan kohta lopu. Mun täytyy nostaa kytkintä ja valitettavasti mennä espoonlahdelle. Sähkäri tulee laittaa pistorasioita ja elisan äijä tietotekniikkaliikennettä. Pitää olla paikalla. Saataisiin edes noi asiat hoituu ja kuntoon. Vaik ei yhtään huvittais. Mulla on varmaan sellainen posttraumaattinen henkisen ahistuksen ilmiö. Pelkkä ajatuksin alkaa jo ahistaa. Sitä tahtoisi sulkea asunnon pois mielestään, aivan kuin sitä ei olisikaan. Pupu pistää pään pensaaseen tai jotain. Katoa, häviä, unhoita. Hus pois.

4 kommenttia:

  1. Tuli ihan takautumia kun luin tätä. Oltiin taannoin pari vuotta tilanteessa ja olosuhteissa, joista oli kaikki normaalius ja inhimillisyys kaukana. Jonkin 'tavallisen' olemassaolo tuntui lähinnä sadulta, sellaiselta joka ei kohtaa meitä. Oli aivan kokoaikaista hommaa yrittää pinnistää keskittymistä johonkin (melkein mihin vaan, jos jostain sai kiinni) niin, että saisi ikään kuin lomaa faktojen ja niiden vaatimien toimien kestämisestä. Minuutista, päivästä ja kuukaudesta toiseen. Se ei todellakaan ole helppoa.

    Himmeitä juttuja. Mutta siis, tavallinen on jotain niin arvokasta, ettei sitä moni tyyppi tajua. Sitten se on vielä jotain sellaista, joka on yksilöllistä, ehkä sen sisällä vielä vaihtelevaakin. Ihminen tarvitsee ikioman pohjan. Ihan tavallisen. Nih.

    Laitan valoa tulemaan ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tyhmälle valittaa täällä koko ajan, mut onneks löytyy myös vertaistukea ja hei, sain vähän valoa. Kiitos siitä. Aikansa tämä ottaa ja kaiketi olen hyväksynyt tilanteen. Tai voiko sitä hyväksyä, kun ihmisellä ei ole omaa, asuttavaa kotia? Tiukalle ottaa, mut kaikesta selviää.

      Jotenkin tuntuu, et nyt eletään sellaista elämän vaihetta, että mättää vähän kaikki. Se on sitä elämän isoa aaltoa. Joskus nämäkin murheet ovat kaunis muisto vain :)

      Poista
  2. Olipas huikeita kuvia mökiltä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mökillä on huikeen kaunista. Luonto :)

      Poista