13.6.2017

Kohtasin homopeuran

Tavakseni on tullut istua aamutuimaan koneelle. Täs on niin kiva, täs terdellä, luonnon keskellä. Silleen tehokasta, että saa samalla raitista ilmaa ja ilmaisen The Birds konserton. Ei mulla mitään asiaa ole, mut mitä sitä muutakaan tähän aikaan tekis. Tää on laatuaikaa keskenään. Aloitan duunit myöhemmin, kun olen sit illan duunis. Sopii mulle, varsinkin nyt, kun tuota työmatkaa on.

Rhodot kukkii jo

Mun postaukset on ollut aika ankeeta luettavaa, tajusin. Tarkoituksissa oli postaa remontista upeita, onnistuneita ja mahtavia kuvia teemalla bifoor after. Kaikki olisi edennyt suunnitelmien mukaisesti ja kuinka vanha ja käytetty syttyy uuteen elämään. Ei sit ole. On vain mun valitusta siitä, kuinka kaikki on mennyt päin bebaa. Itseään tässä tietysti soimaa, mitä olisi pitänyt tehdä toisin ja mitä jättää tekemättä. Ehkä mä joku päivä pääsen ottamaan kuvia valmistuneesta kohteesta ja tämä kaikki on vain suolaisen katkera muisto. Nyt mä lupaan, että en enää täällä inise. Palataan asiaan sit joskus ennen joulua, kyllä se koti sinne viimeistään valmistuu.



Oletteko koskaan miettineet miksi valokuvausta kutsutaan valokuvaukseksi? Valo ja kuva. Toissa aamuna olin juurikin nimenomaisesti kuvaamassa valoa ja yhtäkkiseltään tajusin tämän. Valokuvaaminen on valon kuvaamista. Eiks oo hirmu veikeetä, kun mun rajalliset ja kutistuneet aivosolut ymmärtävät jotain? Ai ei vain, musta se on ihmeellistä. Meinasi vallan ilon pikku pisut pöksyyn lirahtaa, kun ymmärsin oivaltavani. Sen verta sanon, että se valon kuvaaminen on siitä jännä juttu, että näet sen  kyllä ( kuinka upeaa se on ) mutta et saa sitä välttämättä tallennettua kuviisi. Se vain katoaa jonnekin. Kaikkea ei voi vangita ja siksi se nöyräksi pistääkin.

Hän on niin komia!

Olin eilen etsimässä kuvauspaikkoja Porkkalanniemellä. Mageeta seutuu ja ajelin ristiin rastiin. Vettä tuli kuin hanurista ja oli aika märkää. Yhtäkin tietä tallatessa kohtasin nuoren, urospeuran. Eikä siinä mitä, täällä mökillä niitä pyörii jaloissa tuon tuosta. Mut tää yksilö oli komee kuin mikä ja selvästi kiinnostunut minusta. Olisiko peräti ollut homopeura. Siinä me tuijottelimme hetken toisiamme ja sen katse oli musta jotenkin hauska, väitän että, hän katsoi mua suoraan silmiin. Olin hyvin vaikuttunut tästä kohtaamisesta, joka kesti vain hetken ja kameran säädöt oli vähän sinne päin.


Mökkitie aamun valossa

Pakko mun on jotain remppakuulumisia kertoa. Eilen sähkäri sai loput pistorasiat ja katkaisijat paikoilleen. Joku asia on viety päätökseen, jesh. Tietoliikenne ja töllö toimii, mut pientä säätöö jäi. Mut mä näin kaikki teeveekanavat omasta töllöstä ja sain hetken silitellä käynnistyneen tietokoneen ruutua. Mami tulee ihan just kohta takas. Hetken ottaa vielä. Kylppäriosastolla valettiin lattiaa ja sekös on sit paskasta hommaa. Tuntui hirveelle kattoo, kun sotkettiin betonii ja vettä, sitä roiskui sinne tänne ja täytyy vain toivoa, et kaikki suojaukset pitää. On parempi, että mää pysyn poissa sieltä. Tehkööt ja valmistukoot, menen sit säätää. Urgh!

2 kommenttia:

  1. Mua harmittaa, kun en ole pystynyt jättämään sulle viestiä tänne, vaikka olenkin lukenut sun tekstit. Olen vaan istua möllännyt (työ)matkoilla viime päivät, eikä ole riittänyt sen enempää virtaa kuin yhteyksiäkään alkaa puhelimella kirjuuttelemaan. Mutta siis olen sua ajatellut. Ihan tiedoks vaan :). Ja viime yönä näin untakin, että ukkeli (mun) tunnisti sut ja UK:n kadulla ja huusi mut morjenstamaan Maketsua ja mua hävetti tulla, kun oli jotkut vanhat Retut (muistatko ne ruskeat vakosamettiset tennarit) jalassa ja jotkut ihme lappuhaalarit vai mitä lie. Jotain sellasta omastakin mielestä niin tyhmää kumminkin, etten vaan kehdannut, vaikka tuskin olisit siitä mitään välittänyt. Hassu uni joka tapauksessa.

    Ja niinkuin olen ennenkin sanonut, niin olet niin hyvä valittaja, että saat kuule ihan rauhassa valittaa, eikä rassaa yhtään. Joskin kyllä näitä kauniita luontovalokuviakin katselee välillä ilokseen. Erityisesti viimeisestä kuvasta tulee ihan sellanen tunne, että vois astella suoraan siihen kuvaan itsekin ja lähteä kulkemaan paljain jaloin pitkin polkua.

    Enää seitsemän viikkoa kesälomaan. Oujee. Eihän se kai paljoa ole...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo kerennyt huolestua, kun susta ei ole kuulunut mitään. Sitä saattaa ajatella, et nyt se Annukkakin on kyllästynyt kommentoimaan mun valituksia tai ehkä enemmänkin mietin, et onks jotain sattunut. Hetken olin jo soittamassa pelastuslaitosta paikalle tai jotain. Menkää sinne Annukalle, sinne jonnekin, jotain on varmasti sattunut ;) Ootko muuten huomannut, et tässä iässä sitä huolestuu herkemmin. Jotenkin.

      Retut ja lappuhaalarit, hah! Tottahan ne muistan. Muistatkos, samaan aikaan naisilla/tytöillä oli niitä narusta tehtyjä paksupohjaisia, farkkukenkiä. Mä salaa olisin halunnut sellaiset. Jos oikein muistan, niin retut meillä oli tai sit halusin ja ei saatu. Olisin varmasti ollut sinuun hyvin ihastunut unessa, kenties jopa kadehtinut sun retui.

      Luontokuvilla kompensoin valittamista. Jotain nättii väliin. Mahtavaa, kun jaksat lukea valittamista. Eiks se nyt kuitenkin tässä elämässä välillä tämä elo ole myös sitä valittamista. Tää vaan nyt junnaa paikoillaan ja sitä kestää tasan niin kauan kunnes kaikki tää soopa on ohi.

      Mut hei, onneks on kesä, onneks on lomat ( sunkin tulee vielä ) ja mulla kohta se ihana saaristokurssi. Kyl niitä kivoi juttuja löytyy kans. Sitä kaikkea toivon myös sulle, onnea ja iloa satatuhatta kiloa, hah ha haa. Tai muistatkos tän, suutelu suulle on sähkötys pyllyyn. Nää on näitä, silloin joskus, jossain runovihkossa.

      Poista