14.6.2017

Minäkin olin joskus teini

Näin viime yönä unta unesta, jossa nauroin sydämeni kyllyydestä. Siitä ilosta ei meinannut tulla loppua. Mua nauratti ihan vietävästi. UK kertoo aamuisin, et se mun nauru on sellaista pikku pojan kikatusta. Eiks sitä sanota, että nauru vapauttaa kehossa jotain endorfiinia ja poistaa ressiä. Ehkäpä siksi, just nyt on hyvä fiilis. Jos on öitä, että itken ja suren, niin vastaavasti saan myös iloa. Onko se aitoa vai unien tuottamaa. Onko sillä niin väliä. Puranko tuntemiani tunteita yön pimeinä hetkinä, kätkenkö ne päivisin itseltäni. Ei voi tietää, kun ei tiedä. Mun varmaan pitäisi mennä naurujoogaan ja itkuvirsikurssille. Totta tosiaan, rakastan kaikkia kurssiloita. Taas hyvä idea. Hitto, kun mulla onkin hyviä ajatuksia näin aamutuimaan.

Pakollinen päivän säätiedotus. Säätilalle on ominaista vaihdella. Se kuuluu niin kuin asiaan ja vastaan otetaan kaikki mitä annetaan. Tällä nimenomaisella hetkellä on niin viilee, että näpit on kohmeessa ja kylmä tuuli puhaltaa niskaan niin, että kaulaliina on tarpeeseen. Piponkin olisin päähän pistänyt, mutta se on kadonnut naulakosta. Eikä siinä mitä, mutta nyt on kesäkuun puoliväli ja joulunakin taisi olla lämpöisempi. Eikä siinäkään mitä, ei se yletön lämpö ole ihmiselle hyväksi, mutta voisi jo pikku hiljaa heittää kevyempää vermettä ylle. Olla silleen rennommin ja lämmin. Yläkerta haloooo, laita nyt jumalauta ne lämmöt päälle!

Hetken tään sinisen

Kotimatkalla duunista pysähdyin Pikkalan aabeeceelle. Kello tikutti jo sen verta paljon, et päätin nauttia illallisen ulkoruokinnassa. Mitään enää siihen aikaan jaksa itse duunailla. Ois tietty voinut nauttia jonkun kevyen salaatin, mut vedin sit grillipihvin. Mitään järkee mut teki mieli. Huono valinta mut aina ei mee putkeen. Läski, sanoin itselle ja rillipihvin rasva valui suupielistä.

Paikallinen huoltoruokajuottola näyttää olevan nuorison suosima. Ei taida niillä leveyksillä olla nuorisotaloja tai muitakaan diskoteekkejä, missä kohdata toisia samanmoisia. Hetkinen, oliks tää nyt taas jotain dinosaurusten aikaa? Eiks teinit kohtaa nykyään virtuaalisesti netissä, eikä herra paratkoon missään nuorisotaloissa. Teinarit on kyllä ihanii. Ja mun täytyy nyt tunnustaa, että tsiikailen lähinnä näitä nuorii teinipoikii. Miten he ovatkaan niin söpöi ja itsestään varman oloisia. Tuoksuuvatkin niin hyvälle ( ehkä pikkasen oli lorahtanut liikaa sitä kalvinklainea.)

Kaik on niin vimosen päälle. Tukat suitu ja geelattu just karvalleen. Kuteet vimpan päälle, sopivasti persoonaan istuvaa korua,  nuoruus hehkuu ihossa ja koko kehossa. Mä en vaan saa silmiäni irti ja yritän katsoa silleen salaa ja vaivihkaa. En sit tiedä onnistunko vai onko ulosantini just sitä, vanha homo möllää ja rillipihvin rasva valuu suupielistä. Ai kauheeta, toivottavasti en ole niin läpinäkyvä.

Mun tekis niin mieli sanoa kaikille söpöille lutusille, että kyllä miekii olen joskus ollut nuori. Ja nättikin oikeessa valossa. Sitä en kertoisi, että seiniä pitkin mentiin ja elämä oli yhtä epävarmuutta omasta olemisestaan. Miten sitä silloin ei tajunnut olevansa nuori? Miks nyt tajuaa olevansa vanha. Senkin mää haluaisin sanoa, että nauttikaa rakkaat lapset. Se nuoruus on ohi kuin kamelin pieru. Hetken se räjähtää ja jäljelle jää vain etova haju. Jos mun nyt jotain negatiivista täytyy sanoa, niin se ei näytä kivalle, että kaikilla on ne äly(ttömät)puhelimet kourassa ja niitä tuijotetaan. Hei halooo, jutskaa mun kaa, oo aidosti mulle. Ei hyvä.

Aamun ohjelmassa on paskahuussin tyhjentäminen. Pysyy elämän realiteetit noin niin kuin aisoissa. Jos aloittaa päivänsä paskan tyhjentämisellä, niin voiko enää sen paskempaa päivästä tulla. Ei voi. Loppu onkin sit kevyttä pintaliitoo ja elämä hymyää. Nähkääs, täällä möksällä, kun ollaan sellaisten perusasioiden äärellä. Vesi ei ole itsestään selvyys hanasta, eikä kakkakaan katoa nupista vetämällä. Onneks olen sen ikäinen, että tämmöiset asiat ovat tuttuja. Silloin joskus, ammoisina aikoina kaikki tämä oli joka päivästä leipäämme. Just joo, en nyt yhtään lähe tähän. Ei ollut töllöö, mikroo tai edes lankapuhelinta, työ tiiätte nää jutut. Ennen kaikki oli niin paljon paremmin ja höpöhöpö.

4 kommenttia:

  1. Mulla kanssa jotenkin ihan sydämessä sillälailla lämpimästi läikehtii, kun saan sivusta ja perheen sisällä ihan läheltäkin seurata nuorten miesten elämää. Se on vaan jotenkin niin sellasta ihan pakahduttavaa, kun ollaan nuoria ja komeita ja vapaita ja vielä sopivan huolettomiakin, vaikka samalla vastuullisia. Ja voi sitä energian määrää, kun heti työpäivän jälkeen virtaa riittää vaikka mihin siinä missä meikäläinen joutuu ensin aikansa elpymään ja hohhailemaan ennenkuin jaksaa harkita yhtään mitään tekemistä.

    Mutta onneksi meillä on ne paskahuussin tyhjennystaidot tallella :D. Voi tuntea olevansa jossain asiassa hyvä ja peloton. Vapise pönttö, täältä tullaan!

    PS. Sininen hetki näyttää ihan siltä, että olisit maalannut sen tauluksi. Hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, sinä olet aitiopaikalla nuoruuteen. Kyllä muistan myös sen energian määrän, millä mällättiin nuorempana. Nyt ei jaksa ja pitää välillä huilata.

      Onneks ees paskapöntyn tyhjentäminen onnistuu. Se taitaakin olla sitten ainut asia. Musta voisi tulla valtakunnallinen paskapönttöjen tyhjentäjä :)

      Luonto on kyllä ihmeellinen, on sinistä, on punaista ja vaik minkä väristä hetkeä. Tykkään.

      Poista
  2. Ai anteeks taas mutta ääneen kikattelin sun paskahuussin tyhjentämiselle :D
    Varmaan oon näin yötyön jälkeen vähä väsyny :D
    Ja siinä ihan samaa mieltä, et miten sitä ei itse tajunnu sillon, että kuinka nuori sitä oli, ja olis nauttinu siitä, vaan oli kiire olla aikuinen,
    vanhempi.
    Vaikka pakko sanoa, että näytän nyt, melkee viiskymppisenä paremmalta ku sillon esim kolkytveenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku homma luonnistuu multa luonnostaan, paskan kuskaaja :)

      Niin just, miks oli niin hirvee kiire olla aikuinen? Kerkeskö nauttii nuoruudesta? Hirveellä höykyllä etiäpäin...

      Se on se sisäinen kauneus mikä meistä ikäihmisistä loistaa :)

      Poista