10.5.2017

Taju ja aika katoaa

Tuskin jaksan konetta näpyttää. Käsivarsia riipii väsynyt kipu ja pää on tuhannen tokkurassa. Kaks päivää olen maalannut. Pohjamaalia, pintamaalia, hionut ja paikannut tasoitetta. Siitä irtoava, höyhenen kevyt hiontapöly tunkeutuu sun aivoihin asti. Ei ihme, jos on tokkurassa. Olen pölyaivo.

Rankkoo hommoo, mut se on nyt tehty. Osapuilleen juu. Miks remppareiska jättää kohtia tasoittamatta. Sellaisia hankalia pieniä seinän pätkiä. Mua ottaa okulääriin tuommoinen. Tehdään mut jätetään niin kuin kesken. Sitäkin mää ihmettelen, et miks ne on niin sotkusii. Miks ei voisi työpistettään siivota välillä? Roskat heitellään lattioille ja kamat on miten sattuu. Mun maalaamani seinät on pölyisiä ja paskaisia käden jälkiä täynnä. Osa mun ajasta meni siivoamisiin. En voi työskennellä, jos joka paikka on suttua. Päivän päätteeksi kamat kasataan yhteen kohtaan siististi, eikä jätetä miten sattuu. Argh! Sehän olisi sama, jos mää en lakaise päivän aikana kertyneitä hiuksia lattioilta. Mitä häh?

Elämä on nyt matkalaukussa. Olen sitä joskus miettinyt, et mille moinen voisi tuntua. Elää matkalaukku elämää. Jotkut tekee sitä ihan vapaaehtoisesti. Puolensa ja puolensa. Mut ei ehkä ihan mun stailii. Nyt olen siis Ukkorähjällä evakossa ja se on aika ihanaa. Hänellä on nätti ja siisti koti. Olin niin poikki eilen, että en pöllöä tohtinut sanoa. Syötiin pikku koiran kans ja sit möllättiin viisui. Olipahan vaan tuhannen ihana olo, kun sai olla niin kuin normaalissa kotitilassa. Olla vaan. Täys nolla.

Olin iloinen siitä, että meidän asunnon kylppäriremontti tehdään kokonaan valmiiksi, ennen kuin aloitetaan muissa huoneistoissa. Eli käytännössä tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että koko paska on valmis ennen juhannusta. Voi veljet, kuinka onnelliseksi voikaa tulla hän. UK:lle tuli huono omatunto yhtiökokouksessa, kun sillä lailla kiilasimme muiden edelle. Mulle ei. Ihan siksi, koska se on perusteltua tehdä se muun rempan kanssa ja siksikin, että kyseessä on kuitenkin rinsessa, lähes kuninkaallinen kylpyhuone. Olen itsekäs juu. Sen verta paljon kakkaa on tullut niskaan tämän remontin kanssa, että en osaa olla huono omatuntoinen.

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain. Tulee tunne, että homma etenee. Keittiön välitila on saapunut, sähkömies kävi ja juteltiin jo sähköisiä asioita. Kylppärin laatat piti käydä valitsemassa ja kertoa suu sanallisesti toiveita mitä tehdään ja kuinka tehdään. Tulee alaslaskettu katto, lattia lämmitys, rättipatteri ja mitä vielä. Uus paskapönttö, taidan tahtoa timangeilla koristellun. Remppareiska laittoi lattioita. Toinen laittoi keittiön seinää ja minä heiluin siinä välissä telan kanssa. Jos hyvin käy ja jumala suo, niin kyökin asennus alkaa jo tällä viikolla.

Paljon on vielä tekemättä ja osa ihan auki. Ovien karmit on vedetty veke ja uusista ei ole tietookaan. Tapetit laittamatta, valaistus/sähkötyöt huoneissa puuttuu, vaatekaapit tilaamatta, alaslaskettu ruokailutilan kattoo on tekemättä ja osa lattioista. Kaihdin asentaja kävi maanantaina ja kääntyi ovelta takas. Ei tänne mitään vielä kannata asentaa, sen verta näyttää pahalle. Mut hei, jos asiat nyt menisi niin kuin strömssöössä jotkut kumiaivot suunnittelisi, niin kotiin päästään toukokuun lopulla. Ei valmiiseen, mutta asuttavaan. Mä vaan niin inhoon sellaisia puolivillaisia ratkaisuja. Joko on valmista tai sitten on keskeneräistä. Viedään niin kuin yks asia loppuun asti ja sitten alkaa toinen. Ei siihen väliin mitään mukavalmistaehkävalmistuuhuomennasittenjoskus. En vaan kestä.

Hups, kello vierähti, nyt pitää lentää! Se on adios! Näillä mennään. En kerkee edes kuvia laittaa. Miten toi kello meni. Äsken se oli vaille kasi. Ajantajukin katoaaaaaa......


6 kommenttia:

  1. Meidän luottotimpuri, joka aikanaan teki meillä kaikki mahdolliset remontit ja pisimmillään oli muutaman kuukauden paikalla joka ikinen arkipäivä, oli just päinvastainen ton siivon kanssa. Pinosi kaiken kuule niin siistiin järjestykseen joka ikisen työpäivän jälkeen, ettei uskaltanut ohi kulkea, ettei vaan milliäkään tavarat siirry paikaltaan, koska huomaa kumminkin heti :). Oli vähän paineistusta meikäläiselle, kun raksalla oli siistimpää kuin olkkarissa tai varsinkin keittiössä..

    Ja tapoihinsa kuului myös päräyttää aina tasan klo 7 aamulla Iskelmäradio täysille, oli kouluunlähtijät silloin hereillä tai ei (sen jälkeen aina oli :D). Ei ole sen koommin Iskelmää kuunneltu...

    Mutta jälkeen luottotimpurin meillä on käynyt kyllä tota toisenlaistakin porukkaa, eikä voi kuin ihmetellä, kuinka kaikki putkenpätkät ja roskat jää justiin siihen paikkaan, mihin ne käsistä sattuu tippumaan. Luulis, ettei ole itsellekään kiva tulla jatkamaan, kun kaikki on huiskin haiskin (sanoo Annukka, jonka oma työpöytä on aina yks iso sekasotku..)

    Toivottelen hänen kuninkaalliselle korkeudelleen arvokasta keskiviikkopäivää ja terkut pikkukoiralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luotto reiskat ovat kultaakin kalliimpia. Niin kuin loijerit, gynet, hierojat ja kampaajat. Kai niitä luottoja on jokaisessa ammattiryhmässä. Muistan kerran, kun mulla oli ( silloin ennen vanhaan ) luotto pankkitoimihenkilö. Oli niin helppoo hoitaa asioita, kun soitti vaan pankkiin ja se olt siinä. Laitoin hänelle kerran kukkia, olin niin onnellinen hänestä. Nykyään pankkiin ei pääse edes puhelimella, puhumattakaan, että menisit paikan päälle.

      Kuninkaallinen kiittää ja laittaa terveiset menemään. Joskin pikku koira on osannut olla rasittava. Herättänyt molempina öinä keskellä yötä. Ei osaa päättää missä nukkuu, sängyssä vai lattialla ja eestaas vouhkaa.

      Poista
  2. Siellä tapahtuu! Ja mä täällä yli-iloinen jo siitä, että aiemman asukkaan rikkoma uuni on nyt korjattu (kai, pitsa parhaillaan 'kokeessa', vielä voi kärähtää!)...eikä sitä korjausmaksua laitettu meikäläisen piikkiin -kiitos mukavan ja asunnosvälitystoimiston toimintaan kyrsiintyneen korjaajan. :) Mukavia päiviä, öitä ja jaksamista sinulle toivotellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tääl tapahtuu vähän liian kans. Mikä se siinäkin on? Välillä ei tapahdu, ei niin mitään ja sit kun tapahtuu, niin tapahtuu liikaa. Missä on elämisen balanssi?

      Onnee uudelle uunille! Kohta miekii pääsen uudella paistelee, jestas sentään!

      Poista
  3. Huh huh, mitä meininkiä! Ei muuta kun paljon voimaa kaikkiin vaiheisiin… Vaikka kuulostaakin kammottavalta kliseeltä (yök). Mut tarkoitan tuota täydestä sydämestäni <3

    Täällä ollaan jo voiton puolella. Välillä oli hetkiä jolloin oli hyvin vaikea kuvitella, miltä se sit tuntuu. Noh, melkoisen huojentavalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että jotkut pääsee maaliin ja remppa valmistuu. Aikansa tämä ottaa, mut kyl näillä on tapana joskus valmistua. Sitä kohti!

      Poista