Hitunen onnee kiitos, eikä sitten muuta

Vuoden eka päivä. Eiks oo jännä tunne? Kolmesataakuuskytviis päivää käytettävissä. Mihin hittoon niitä käyttäisi. Mihin käytin viime vuonna? Pitäiskö miettiä joku järkevä suunnitelma tälle vuodelle mihin päiviään käyttäisi? Vai menisikö ne ilman suunnittelua. Menihän ne viime vuonnakin. Mut silti on hyvä suunnitella. Kaikkea. Mä olen kova suunnittelee. Toteutus voi olla sit toinen juttu.

Seinä

Tämä oli jo kolmas vuodenvaihde ulukomailla. Viime vuonan täällä ja sitä edellinen Istanbulis. UK:n kans just puhuttiin, et voitaisiin ottaa elämän tavoitteeksi viettää aina uusi vuosi jossain kaukomailla. Ei sillä, että olisin jotenkin rasistinen omaa rakasta kotimaatani kohtaan. Nouwei, mie olen suomipoika henkeen ja vereen, sekä munaskuita myöten. Mut hirmu kiva vaihtaa vuosi muissa maisemissa. Niin kuin nyt eilenkin.

Ole!

Rouvalla aukes shoppailuhana. Se on sit veikee juttu. Ostat yhden, niin sit alkaa tehdä mieli muutakin. Ja siitä se sitten lähti. Ostin kengät, villapaidan, kivat tuliaiset, ja uuden käsveskan. Niitähän mulla ei tunnetusti ole, mut tää on silleen perusteltu, et just tämmöistä kaupunkikäyttöön tarkoitettua pikkupikku laukkua ei ole. Ei ole. Tarvitsen sellaisen. Mä oon käsveska-addikti. Pissaan hunajaa ja hyperventiloin nähdessäni ihanan, mustan, nahkaisen laukun esmes. Kaikki laukut on kivoi. Mää niin nättinä eilen läksin, vain uus käsveska olalla kevyesti keikkui ja rouva oli niin onnellinen.

Ken on hän

Ajatelkaas, että mää muistan mun ensimmäisen koululaukun! Se oli sellainen sinivalkoinen  (keinonahkaa varmaan.) Kyljessä oli lentokoneenkuva ja kirjaimet SAS. Oisko peräti mennyt niin, että perusteltua ja järkevää olisi ollut ihan tavallinen reppu. Mut ei. Jo silloin kävin kuumana käsveskoihin ja halusin muuta kuin muilla. Halusin käsveskan ja siitä lähtien olen mukanani kantanut jonkun sortin laukkua. Ne ovat kasvaneet minuun kiinni. Ovat kuin yksi jäsen jumalaisessa ruumiissani. Hautakiveeni voisi laittaa Käsveskamies.

Hamamin valot

Vuosi vaihtui kivasti. Shoppailun jälkeen turkkilaiseen hamamiin. Jösses, kun se teki kutaa. Siellä lilluttiin ja killuttiin puoltoist-tuntii ja sit saunakaljojen jälkeen hotellille laittautuu. Illallinen oli onneks ja edellisestä kerrasta viisastuneena, varattu jo etukäteen. Iso osa täällä ravintoloista on kiinni ja siksi pöydän löytäminen voi olla vaikeaa. La Reserva oli sellaista hyvää keskitasoa. Tuollaiset massabileet on pikkasen liukuhihnalta ja silloin siitä ruuasta jää puuttumaan se sielu. Mut en moiti, syötyä tuli ja sitä ruokaa oli pikkasen liikaa allekirjottaneelle. Mie oon niin pieniruokainen nykyään, että jää aina puolet syömättä oli sit hyvää tahi huonoa. Mut hyvä meillä oli meno, että meininki.

Tällä mentiin

Saatiin ateria päätökseen juuri ennen puoltayötä ja siitä kylille kurvattiin hurvittelemaan muiden tuhansien joukkoon. Ruokajuomat tekivät vaikutuksensa ja iloisesti oli rouva huppelissa. Ihan piti käskynkkää kipitellä, olisiko pikkasen askel ollut jopa epävakaa tai jotain.

Tunnelmissa

Siellä Helsingissä on varmaan ollut upeat bileet keskustassa. Ihan pikkasen harmitti, kun en päässyt mukaan. Lehdestä lukaisin ja siellä on lavalla esiintynyt koivuniemenpaulat ja kaikki starat. Kai te olitte menossa mukana? Ja oliko ilotulitus huikee? Täällä ei tulitteita, eikä niitä ällö paukkuja hirveesti käytetä. Mut tunnelma tuossa aukiolla on kyllä magee ja konsertin tahtiin siellä rouvakin pyörähteli. Sen minkä jaloillaan pysyi, tsirp.

Rouva vauhdissaan

Jahas, tämän vuoden ensimmäisen päivän voisi viettää tuolla rannassa. Käydä meres uimassa ja oottaa happee ja aaltoo. Huomenna himaan. Voi että. Mitää mä nyt tähän sit sanoisin. Ois voinut jäädä mut voi jo lähteä. Ristiriitaista. Paluu arkeen on vain kohdattava. Toivotaan nyt ainakin, että tuleva vuosi olisi semisti jees. Liikaa ei passaa toivoa, se menee jo ylikunnon piikkiin. Sitä mää vaan, et saisi olla niin ku onnellinen. Vähäsen. Kivasti. Sitä toivon myös sulle niin.