2.1.2017

Hasta la vista amigos

Viimeinen aamiainen tälle lomalle Espanjassa on nautittu. Ilmassa on lähdön tunnelmaa. Mua aina jännittää lentomatkat. Ei sillä, että pelkäisin lentämistä. Ne on muuten vaan niin ärsyttäviä. Sitä hirveetä ryysäilyä, hermoilua siitä, lähteekö kone ajoissa ja lähteekö ollenkaan. Tullitarkastukset tekevät minusta huumekuriirin, terroristin ja kansainvälisesti jahdatun rikollisen. Miten mie oonkaan aina niin heikkona noitten viranomaisten kans. Joku trauma kai. Vielä jokunen vuosi sitten, mut napattiin aina tullissa "kiinni." Olin kaiketi niin epäluotettavan näköinen. Siitä on jäänyt kammo. Huh, toivotaan, et kaikki menee putkeen ja himas ollaan aikataulussaan.

Eräskin seinä herramme huoneessa


On kiva päästä kotiin. Sinne on aina ihana päästä. Jos loma olisi jatkunut, niin maiseman vaihdos olisi nyt paikallaan. Sykkivän kaupunkikohteen jälkeen pitäisi päästä väljemmille vesille. Ja niitä tietysti meillä siellä kotsuomes riittää. Silleen hyvä kohde tulla takas. En kyllä vastaan laittaisi, jos loma jatkuisi. Loma on siitä kiva, et maalliset murheet eivät sielua paina. Sitä antaa itselle luvan unohtaa ne hetkiseks. Mut lomasta saa taas voimaa jatkaa ja käsitellä niitäkin asioita joita ei niin mielellään haluaisi kohdattavaksi. Mut sehän nyt vain kuuluu elämään. Kaikenlaiset asiat juu.

Siunattua kotimatkaa


Se on sitten viimeinen kerta, kun Martta matkailee kahden tähden hotellissa. Itseeni käyn syyttämään. Varasin tän Malagan hotellin ihan ite. Muut hotlat ovat olleetkin ihan jees. Iski nuukuus ja ajattelin, et  säästetään ja kaks tähtee saa riittää. Ei riitä enää näillä kilometreillä. Toki, Hotelli Sur on hyvällä paikalla ja ihan siisti. Sitä saattoi ajatella, että neljä yötä voi olla vähän vaatimattomammin, ei oo niin välii. Mut kato ei. Pieni putka on. Minä menen yhteen suuntaan, niin UK joutuu peruuttaa ja päin vastoin. Äänieristys on olematon tai siis sitä ei ole ollenkaan. Naapurin nuoret hollantilaiset ovat eläneet ihan normaalisti, mutta aivan kuin olisivat tässä samassa huoneessa. Näköala on varsin huikee, näet vastapäisen talon seinän. Muita akkunoita ei ole, etkä välttämättä tiedä, onko yö vai päivä ulkona. Päiväkohtaisesti säästät muutaman kympin, mutta laatu lomallasi heikkenee huomattavasti. Sanoin UK:lle, et jos meillä ei ole varaa neljällä tähdellä matkustaa, niin sit pysytään himas. Näin on näpykkäät.

Näköala hotellin ikkunasta


Nyt täytyy rientää. Lento lähtee 13.45. Jos lähtee, tää oli ihan pakko lisätä tähän, jos sanon, et lähtee, niin ei varmasti lähe. Taikauskoo tai jotain. Sit täytyy lyödä pari kertaa päätä seinään, heittää muutama voltti, laulaa maankorvessakulkevi, lausua isämeidän ja pestä hampaat viiteen kertaan niin, että aloittaa ensin alhaalta ja lopettaa ylös ja sit taas päinvastoin. Nää on ne pikkurituaalit, mitkä varmistaa sen, et kotiin päästään ajoissa.

Nää kirkot on vaan niin jylhii


Onko siellä lunta? Onko siellä kylymä? Tuntuu kuin olisi ollut vuoden poissa. Suomen kieli pitää ottaa taas haltuun ja opetella ryystää maitoo ja ai kauheeta, kun alkoi tekee mieli ruisleipää. Niin ja salmiakkia. Paitsi, et täältä saa ihan samaa salminakkia kuin siellä. Pienet kaljanarkkikset saattaa olla tiedossa. Kuin mää selviän ilman päivittäistä canja-annosta? Siinäpä sitä on haastetta tälle keväällä. Adios ja kiitos ihana, ihana Espanja. Toivottavasti nähdään taas pian!

2 kommenttia:

  1. Tervetulloo takaisin! Tänään tarkenee, huomisesta ei tiedä. Talvi yllättää suomalaiset, jos säätietoihin on uskomista. (Ja ukkeli on hermot piukalla, kun työautosta jäätyy aina pakkasella jarrut).

    Musta tuntuu, että olitte siellä matkalla ikuisuuden. Ajankulu on niin erilaista lomalla ja arkena. Enkä ees ollu kateellinen matkasta. Päinvastoin. Kivaa kun pääsit valoon. Ja me saatiin katsella kuvia täältä käsin. Ei tarvinnu lentää mihinkään. (Mulla on sama vastenmielisyys lentämistä kohtaan nykyään. Aina yhtä hermostuttavaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ollaan! Matka meni onneks hyvin, mitä nyt ne tarkastukset taas hermostutti jne. jne.

      Oon jotenkin ihan sekaisin. Ihan kuin olisin todellakin ollut poissa vuoden. En osaa olla omassa kotona. Eikä unikaan tullut. Olin levoton. Mut kyllä tää tästä taas lähtee.

      On vaikea ymmärtää, että täällä talvi vain jatkuu ( tai siis on vasta alkamassa, huoks.) Eiks nyt voisi olla jo kevät. Outoa, talvihan on yleensä ihan jees. Mitä tää tämmönen nyt on? Oli vaan niin kiva, kun oli lämmin, eikä tarvinnut topata, ei skrapata auton ikkunoita, eikä liukastella. Noh, otan sukset käyttöön ja menoks :)

      Poista