3.1.2017

Arkihuolesi kaikki heitä

Hei hoblaa, himas ollaan! Kotimatka meni hyvin. Mitä nyt ne normaalit ryysäykset ja hermoilut. Kone oli rapiat puol tuntii myöhässä ja se saa mut pelkäämään aina pahinta eli sitä, et se ei lähe ollenkaan. Mut läks ja perillä oltiin lähes taulussaan. Toi on just se lentomatkan pituus mikä menee vielä ilman suurempaa ahistusta ja komplikaatioita. Pikkasen otti rinsessan peppu ja takareidet kipiää, mutta jaloittelu ja seisoskelu lennon loppuvaiheessa auttoi.

On outoo olla himas. Aivan kuin olisin ollut vuoden pois. En muistanut kuinka tietokone käynnistetään, miten töllö laitetaan päälle ja mitä vielä. Äkkiä sitä unohtaa tai on jotenkin outoo. Kotiin on aina parasta, mahtavaa, upeeta ja rakastavaa tulla, mut kyl tää nyt vaatii taas vähän orientoitumista arkeen. Ennen kuin aloitan laskujen ym. selvittelyn, päivitän blogin. Olen vielä hetken jossain muualla kuin arjessa. Pyykkikone kyllä jyllää jo ja matkapakaasi on empti.

My love

Mun elämän suuri rakkaus on mun oma sänky. Tyyny kulkee aina maailmalla mukana. Siitä en voi olla erossa. Sille on ihan fysikaalisanatoominen selitys, niskapaska ottaa heti nokkiinsa, jos joutuu onnettomiin tyynykohtaamisiin. En kiellä etteikö olisi ollut taivaallinen kokemus heittäytyä omaan sänkyyn. Sen syleily on hyytävä. Mut jostakin kumman syystä, en saanut unen päästä kiinni. Oma sänky??!! tuntui vieraalle ja olin levoton. Oli kuuma ja kummallinen olo. Aivan kuin pää ja sielu olisi vielä matkalla. Ruumis hikoili sängyssä. Olin kaksjakoisesti samaan aikaan malagas ja hesas. Ruumiillinen irtautuminen otaksun ja totean. Heräsin aamulla yhtenä kappaleena. Omassa minässä sielussain.

Tää tekee kuolemaa. Annoin vettä, mut ei taida jaksaa.

Mitä mää nyt sanoisin tuosta talvesta? En nyt pääse ineen tähän touhuun. Eiks nyt pitäisi olla jo kevät ja talvi on vasta alkamassa. Ou nou! Minulla ei periaatteessa ole ollut mitään talvea vastaan. Olen kaikkien vuodenaikojen ihminen. Mut ei sille mitään voi, et se valo ja lämpö alkaa tehdä hyvää näille elämän kilometreille. Vai oonks mie nyt vaan jotenkin yliromantisoitunut, enkä näe valoa varjoilta. Tunnustan myös, että en yhtään laittaisi vastaan, jos voisi osan talvea viettää jossain muualla. Ei sille kuulkaa mitään voi. Marras-helmikuu esmes. Sitä kohti, ai houp sou.

Vatuloin tässä lähenkö avantoon vai onks se nyt turhan järkky kokemus. Pitäisikö aloittaa arki arkaillen ja ottaa ehkä ensin kylmää happee. Tänään alkaa myös duunit, päästään kerralla kiinni siihen itteensä. Onneks on sellainen snadi päivä, pehmee lasku juu nou. Kyl tää tästä. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Eiks se mee niin?


2 kommenttia:

  1. "Ruumis hikoili sängyssä" :D. No onneks kumminkin heräsit ihan elävänä omana itsenäs :).

    Voi kunpa pystyisin itsekin kirjoittamaan jotain, mutta mulla on kuule pää nyt niin sekaisin kuin tuulimylly kaikista niistä jutuista, mitä olen tässä viime aikoina päässäni pyöritelllyt. Mm. sisäisen ja ulkoisen motivaation eroja, tunnelukkoja, luontaisia taipumuksia ja mitä kaikkea. On tullut paljon sellasia oivalluksia, jotka olis pitänyt älytä jo ajat sitten (vai jokohan tästä sulle johonkin kirjoitinkin, en muista, kun on ruuhkaa korvienvälissä) ja joiden avulla ehkä pystyn vihdoin ja viimein (haluaisin jo jättää ton EHKÄ-sanan pois) tekemään ratkaisuja, jotka on itselleni hyväksi.

    Mut sitä vaan, että älä mee avantoon. Otetaan nyt ens alkuun ne parinkympin pakkaset loppuviikosta vastaan, niin on silleen pehmee lasku auringosta arkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se kaikki "härdelli" mikä liittyy matkustamiseen, pistää ruumiin hikoilee ja sekaisin on raukka ;)

      Mää niin tiedän nuo tunteet. Niitä samoja kun käyn itsekin läpi. Ja se ratkaisujen tekeminen on pelottavaa ( vaikka sitä ei itselle haluaisi edes myöntää.) Mut mää yritän aina ajatella ( sellaisella hetkellä, kun tunnen olevani vahva ja fiksu ) et mitä oikeasti kauheeta tapahtuu, jos elämään tulee muutosta. Ei mitään kauheeta. Niin kauan, kun henki pihisee ja on kutakuinkin terve, asiat on hyvin.

      En mennyt avantoon, vatsapöpö vaivaa. Mikä lie sekin... Kiva tuliainen(ko) reissulta? Äääähh....

      Poista