Saara Aalto

Terveiset kansanjuhlasta nimeltään Saara. Vai pitäisikö sanoa exfaktor. Hirveesti paljon kameroita ja kansaa huudatettiin kuin sonnilaumaa teuraalle. Ja mikäs, kiva fiilis vaikka kylmä tahtoi tarttua. Onneks olin varautunut ja kerrospukeutunut järkevästi.

Tietysti show oli myöhässä. Eikä siitä Saara tartte syyttää, niin paljon oli kameroilla säätämistä, että aikataulut tahtoi paukkua. Vaikka kuvataan tositeeveetä, niin kyllä niitä ottoja uusiksi otettiin. Ja toki, tämä pitää ymmärtää, sillä  kaikkihan me haluamme maailmalle parasta mahdollista suomikuvaa. On muuten hauska katsoa ensi viikonloppuna, mille kaikki töllössä näyttää.

Porukkaa oli kuin pipoo, uutisissa kerrottiin, että kymmentuhatpäinen yleisö. Oli kuulemma exfaktor porukka ihmeissään. Jee, hyvä Suomi, hyvä Saara! Tunnelma oli hyvä ja ennen kaikkea ilahdutti se, kuinka moni äänekkäästi Saara komppasi. Minne olivat kadonneet ne kaikki soraäänet ja mollaamiset?

Itse Saara oli niitä naapurikylän tyttöjä. Rennosti ja murteella haasteli. Muutamat biisit vetäisi ja upeasti vetäisikin. Pyrotekniikka räiski taustalla ja menohan oli vallan internationaali. Toivottavasti ei vilustuttanut itseään ja ensi viikonlopun finaali olisi näin vaarassa. Kyl maar mää hänelle voittoa toivon, kovasti toivon, mutta jos ei olla ykkösii, niin voitto on jo tämäkin.

Viesti kansakunnalle ja suomalaisille oli se, että pitää vain uskoa itseensä ja kaikki on mahdollista. Eikä käy kieltäminen, että tämä on hyvää peeärrää koko Suomelle, jos nyt noin laajasti haluaa ajatella. Se on kuulkaa muutama miljoona, joka ohjelmaa Suomesta ensi viikonloppuna katsoo. Satuinkohan kameraan, hui että.

P:S Pahoittelen kuvien huonoa laatua. Tuossa valossa, ilman jalustaa ja ihmismassan keskellä kaukana kohteesta.