Itsenäisesti

No niin, olemme taas vuoden vanhempia. Itsenäisyyspäivä on tärkeä juhla. Ennen se oli vain toivottu vapaapäivä, mutta näin ikääntyessä se on saanut syvemmän merkityksen. Olemme itsenäinen kansa. Suomi on hieno maa olla ja elää. Rakastan maatani ja sen katajaista kansaa.

Rantojemme kauneus

Jäätynyt kivi

Linnan juhlat tuli tietenkin katsottua ja pikkasen parempaa pöperöä pöytään laitettua. Asiaan kuuluvat kynttilät ja harras juhlamieli. Juhlat linnassa olivat mielestäni jotenkin tylsät. Johtunee siitä, että tällä kertaa värikkäitä juhlajulkimoita oli paikalla aika säästeliäästi. Tavallinen kansa sai sijaa, joka toki on hyvä asia. Linnan jatkotkin oli jotenkin jäykät. Juhlissa pitää juhlia ja kannat kattoon.

Alkuruokana ruisnappia lohitäytteellä

Mitä mää sanoisin noista mielenosoituksista. En vaan voi ymmärtää näitä natsijuttuja. Enkä edes halua. On vaan niin järkyttävää, kun tuollainen kansanryhmittymä saa mellestää ja aiheuttaa ylimääräistä pelkoa ja sydämentykytystä. Älytöntä touhua.

Pääruokana filettä ja valkosipulipottua

Meillä itsenäisyyttä juhlittiin illallisen ja töllön parissa. Päivällä käytiin ihastelemassa aurinkoista maisemaa, rantoja ja aavaa ulappaa. Kynttiläin valossa nautittiin ja pukuloistoa arvosteltiin, sehän kuuluu asiaan joka pirtissä. Takavuosiin verrattuna mekkoillankuningatar ylläreitä ei juurikaan ollut. Vai olinks mää vaan niin tylsällä tuulella. Ei kai sitä itsenäisyyden päivänä.

Jälkkäriks laiskan emännän jäätelökakku ( Lidl.)

Ensi vuonna saadaan sitten juhlia pyöreitä. Suomen kansa vois saada kaksi päivä vapaata ja luvattaisi, että epäkohtiin puututtaisi hanakammin. Raharikkaat ja hyvätuloiset voisi avata niitä ylikuormittuneita kirstujaan ja lahjoittaa hyväntekeväisyyteen niin, että saadaan vanhusten olot paremmaksi ja vähäosaisille leipää pöytään. Ei olis temppu eikä mikään. Siinä hyvä kamppis satavuotiaan Suomen ja kansan kunniaksi.