Kermaisella kuorrutuksella

Kauheeta, kun on niin kiire. Ei sais, mut on sovittu tärskyt, mennään taas. Arvatkaa minne? No syömään tietysti. Minä en ole manjana, manjana. Jos on jotakin sovittu, niin siitä kelloajasta pidetään kiinni. Mielellään ollaan varttia ennen. Olen suomalainen.

Herättiin aamulla aikaisin, mentiin kyllä maatekin ajoissa. Oli joku väsy molemmilla. Hyvin nukutti. Paitsi olin taas möykännyt. Olin huudellut: "Onko se Ansku, Inni vai Vinni?" Päälle olin nauranut hyvin makoisasti. Kiva silleen, kun on hauskaa yölläkin.

Mut joo, heräsin ennen auringon nousua, joka täällä tulee aika myöhään tosin. Menin tonne rantaraitille kuvaamaan. Oih, onhan se valo aivan eri kuin kirkkaalla paisteella päiväsaikaan. Oli kaunista ja rauhallista. Miehän jo kerran totesin, et taivas tuntuu jotenkin erilaiselle kuin meillä. Ehkä se on toi meri ja valo joka saa sen aikaan. Rapiat pari tuntii maleksin ja istuin rantabuariin aamukahville.

Tänään käytiin Marbellassa. Ol`la laa. Ihastuin vallan. Kaunis vanha kaupunki ja satama/ranta-alue oli siisti ja jotenkin rahakkaampi. Miksi ei voisi aikaansa sielläkin viettää, vallan mainiosti. Ehkä ensi kerralla korteeraamme siellä. Oisko se vähän kermapyllyjen aluetta. Sopii mulle, ikuinen kermatoffeepehmyt rinsessa pyllerö.

Ei auta, on se taas tukkaa piipattava ja putskua pikkasen laitettava. Ettei naama kiillä. Turvoksissa alkaa jo olla. Eikä ihme, tällä syömisellä. Mut eiks se kuulu jouluun. Turvokki orvokki juu. Tänään mennään PocoLoco restorantiin ( jos on auki, toissa päivänä ei ollut.) On kuulemma kiva. Siitä sitten ja Marbellasta huomenna lisää. Tänään rantakuvii.