29.11.2016

Valosta olet tullut ja valoksi tuleman

Huh, valo tykittää verkkokalvoja niin, että niitä tuppaa kirveltämään. Ihan ihminen sokeaksi tämmöisestä menee. D-vitamiini arvot nousee tappiin ja tekisi mieli mennä valoisaan kylpyyn. Tuonne noin hankeen nakuna pyörimään ja heittää kärrynpyörää tai jotain. En mene.




Olen joutunut kylmän armoille ja minua on alkanut paleltaa. Minua! Nallejääkarhusta, jolle mikään ei ole liian kylmää. Kylmetin itseni Su-iltana kuvatessani kaupungilla, eilen muutoin vain pariinkin otteeseen. Onnettomissa nahkakengissä umpihangessa, siitä ne kastuivat ja kylmä jääti varpaat niin, että luulin jo hetken menettäväni ainokaiset varpaani. Nyt en siis lähde avantoon, enkä aurinkokylpyyn. Villasukkaa päälle ja lämmintä ylle. Hyi, miten kylmä on ikävä tunne. Join eilen glögin, se muuten auttaa.




Käytiin eilen katsomassa taloa maalta. Tai kahtakin. Tämä on sarjassamme ala elä unelmaasi, eläkä vain uneksi. Molempi parempi. Ihanat. Unelmat.



Pikku pää täynnä ajatusta, tykittää maan niin perkuleellisesti. Ja pelottaakin. Jos mennään kohti sitä, niin monen monituista asiaa pitää loksahtaa kohdilleen. Onnea myös ja tuuria. Kaikkea. Mä maalaispoika oon.


Ajatukset kuumottavat päässä niin, että sieltä tupsahtaa aika ajoin savupilvi. Tups. Nukuin kyllä syvää ja rauhallista unta. Eivät ole asiasta unenlahjat kaikonneet. Hyvä. Oikein kun käy kierroksilla, niin unijukka ei tule. Valvoo ja miettii.



Palataan takas. Otetaan henkeä ja rukoillaan rahajumalaa, että asunnot kaupataan. Tekisi mieli tähän kohtaan kirota pärskäyttää. Kovasti. Olen tyyni ja rauha. En anna asian rienata vaikka annankin. Pah, pah ja vielä kerran pah.



Tänään tilille kopsahti veronpalautukset. Kiva tunne vaikka onkin vain rahaa. Tuli enemmän kuin tarpeeseen. Ovat jo menneet. Tekisi hieman humputella, hemmotella. Ostan kasvorasvan ja olen onnellinen. Jonkun halvan vaan ei mitään diorii. Nivea saa kelvata. Ennen ei kelvannut. Piti olla parasta plaatua. Pyh. Ihan sama vaikutus sanon minä.



Olin eilen maisemissa. Siellä paistoi jumalainen valo. Pikku kameralla kuvasin innostuneena. Oli niin kaunista, että teki mieli itkeä. Luonto on. Jalat jäätyi. Sit jo itkinkin.

4 kommenttia:

  1. Ei näistä sun kuvista varmaan tarttis alkaa joka kerralla omaa suosikkia valkkaamaan, mutta siitä on tullut mun perinne, joten jatkan sitä ja tällä kertaa valitsen voittajaksi kuvan numero kaksi. Heinähullu ja maalaispoika kun oon.

    Voi kunpa teidän asunto (vai asunnot?) tosiaan menis kaupaksi pian ja Tolusta tulis taas sun ystävä. Niin rassaavaa tommonen löysässä asuntohirressä roikkuminen. Jopa täältä käsin aateltuna, vaikka itsellä ei olekaan tarkoitusta muuttaa mihinkään. Saappaat jalassa varmaan lähdetään nykyisestä pikku töllistä, kun on aika.

    Ja mää niin näkisin sut asumassa maalla. Heinä suussa siellä kuleksisit ahon laitaa. Kukkaseppele päässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, minusta se on mukavaa, kun valitset suosikkikuvan :) Tiedän, että joku kuva puhuttelee.

      Joo, tää on just sellaista roikkumista. Ärsyttää, kun ei itse voi tehdä asialle mitään. Mut pitää vain ajatella, että kaikella on aikansa ( silleen positiivisesti.)

      Olipa kuule aika mahtava paikka maaseudun rauhassa! Ans kattoo ny, mitä tässä elämässä tapahtuu...

      Poista
  2. Siis mitä... Missä päin on noin talvisen näköistä? Kysyy epätietoinen Pirkanmaalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla savon seudulla oli oikea talvi. Pakkastakin niin, että tiesi palelevansa. Mut kaunista, hyvin kaunista.

      Poista