Valaistunut valvoo

Pää täynnä opintoja, eikä saa nukuttua. Olen opistolla ja talo on hiljainen, ulkona tuuli riehuu puissa ja puhaltaa. Kellohan on oikeesti jo puol viis, mut tämä hemmetin kellojen siirtäminen vie mua ajassa taaksepäin. Typerää. Mä tahtoisin jo koulunpenkille.

Olin kyllä eilen syvästi väsynyt ja kosahdin nukkumaan het kello 11. Uuden oppiminen väsyttää. Ja herrajestas, mikä päivä! Opiskeltiin valoa. Ihanaa rakasta valoa. Oltiin stuudiossa, ihan silleen oikeesti. Laitettiin valoja, tehtiin varjoja, tehtiin vaikka mitä. Avautui taas uusi maailma. Valokuvaaminen on kuin suuri, jännittävä seikkailu. Koskaan ei voi tietää, mitä nurkan takaa tulee vastaan.

Haasteita. Ymmärrystä ja epätoivoa. Päivä meni niin nopeesti, että ei kissaa kerennyt sanoa. Mielenkiintoinen siivittää aikaa. Jäätiin vielä koulun jälkeen omatoimisesti stuudioon. Opettaja tuli vielä kaveriks jeesaa. Vähäks kiva.

Kävin nauttii paikallisessa huurteisen ja suuntasin sit hämärissä hautausmaalle. Tarkoituksina ottaa kalman kelmeää settii. Tässä vieressä on pieni ja söpö monttula. Ei valoa, varjoa ja pimiää vain. Ei kuvannut kamera, hirvittävä epäonnistumisen tunne. Joutui nostamaan kädet pystyyn, en osaa, ei ymmärrä. Oliko vika minussa vai siinä, että sitä valoa ei ollut ja kamera ei silloin suostu yhteistyöhän. Tätä sietää kysyä viisaammilta.

On hauska tunne hävitä tänne valokuvaukseen. On vain tämä, ei muuta maailmaa eikä elämää. Antaa kaikkensa, antaa itsensä. Hyvä oivallus päivälle oli se, että pitäisi luottaa itseensä. Voisi löytää sen oman juttunsa ja uskoa tekemisiinsä. Kuka on sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin.

Täytynee yrittää vielä unta. Hitsi, on vaikee rauhoittuu, kun kuvaan koko ajan. Näin muuten toissa yönä järkyttävän kauniin unikuvauksen. Ei riitä, että työstän päivät, kuvaan myös unissani. Olin talvisissa luontomaismaisemissa. Puut kaikki kuurassa, pikku pakkanen ja tienoo valkoisen pakkasusvan peittämä. Saavuin lumivalkoiseen laaksoon ja siellä oli koivupuiden oksilla leopardeja lötköttelemässä. Se oli kaunista. Mut samalla huomasin, että  puiden oksilla oli myös kuolleita, paksuturkkisia, valkoisia koiria. Ne olivat leopardien kätköjä. Kamera kävi ja tein vuoden luontokuvan. Semmosta joo, nyt uusi uniyritys...