2.11.2016

Yön ainoa valopilkku

Talvi yllätti autoilijat. Nyt ymmärrän, enkä yhtään ihmettele. Yritin kolme päivää vaihdattaa renkaita. On vaan niin hirveet jonot, et ei mitään toivoo. Tänään nöyrryin ja läksin jo het herättynäni jonottamaan. Pari tuntia se otti mutta onnistui. Juurikin alkoi sopivasti rätkiä lunta ja nyt uskaltaa lähteä mobiililla liikenteeseen. Tietysti voisi olla kaukaa viisas ja vaihdattaa ne renkaat ajoissa, siis heti jo syyskuussa, koska talvihan voi tulla vaikka silloin. Tai ihan milloin vaan.





Vatuloin tässä, että lähdenkö rantaan. On jotensakkin viilee, siis mulla vilu sisällä. Ulkona just sellainen ihana keli, myrskyää ja mennään luonnon armoilla. Mitä pahempi niin yleensä sen parempi. Mut nyt vilu kapajaa, ettei vaan flunssaa pukkaa. Yleensä se jää sinne, kylmä kylmään veteen. Ans kattoo ny.





Saatiin hauska ja haasteellinen kuvaustehtävä - Yö kaupungissa. Kuvissa pitää välittyä tunnelma ja tunne, kontaktin saaminen, kerronnallisuus ja vallitseva valo. Ei mikään helppo nakki siis. Kävin treenailee ihan siks, et pääsis ton yökuvauksen kans sinuiks. Ja sinuiks tarkoittaa tekniikkaa niin, että se ei pilaa tunnetta ja tunnelmaa. Hitsi, on niin monta asiaa mitkä pitää osata ottaa huomioon. Samalla tehtävä on hemmetin mielenkiintoinen ja haastava, mutta myös vaikea. Mut siksihän asiaa opiskelen. Pitäisi vaan osata myös nauttia, eikä suorittaa, oih!





Jos ajattelemme yökuvausta, niin ensimmäisenä varmasti tulee mieleen pimeys. Mut "pimeä" kaupunki on yllättävän valoisa. Jopa liian valoisa. Mainosvalot, katuvalot, kaikki valot loistaa niin, että pimeää saa etsiä. Hauskaa oli taas katsoa kaupunkia valon silmin. Mitä ihmeellisempää valoa on olemassa. Haluaisin, että kuvissani olisi joku idea. Tarkoitan sillä sitä, että ne ei olisi vain kuvia kuvien joukossa, vaan niillä olisi joku teema. Ajatus. Sitä ankarasti pohtimaan ja yksi idea saavutti surkastuneen ajatustoimintani ja voi olla, että sitä lähden viemään eteenpäin. Se vaatii minulta rohkeutta ja uskallusta. Sitä kohti, hui.




Talossani jossa asun, alkaa hissiremontti. Asia tietysti hyvä, mutta mölösaastetta on tiedossa aina jouluun saakka. Sit tahtoo olla kotona hissukissun, rauhassa ilman älämölöö. Mä niin tiedän, et hommat alkaa kukon pierasusta ja nehän kestää heela daagen. Pitäisikö hommata melusuojakuulokkeet. Niitähän on olemassa hyvinkin tehokkaita. Hyvä idea. Saa olla rauhas. Missähän moisia myydään. Netissä varmaan. Sinne siis. Baithiwei, en ole koskaan tilannut mitään tavaraa netistä. Vanhanaikainenko on hän.

Ei maar, kyl mä meen rantaan. En ole sokerista ja laitan pässin pökkimää ylle ja alle. Lumi on valkoinen ja ensi on aina suloinen.

2 kommenttia:

  1. Jos saisin valita: kuvat 5, 7 ja 8. Jostain syystä veteen heijastunut miellyttää silmää, sielua ja mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykkään itse myös näistä "epämääräisistä" heijastumista, jotka ei välttämättä avaudu oitis :)

      Poista