Haastoin haasteen

On harmaata ja sataa vettä taas. Teekuppi kourassa raahustin tähän koneelle, pää tyhjää täys mutta halu kirjoittaa. Ei ajatuksen ajatusta, väsyttää. Ei mitään sanottavaa mutta kuitenkin.

Hah, olin saanut tunnustuksen, josta halusin ottaa kopin ( musta toi koppi on niin lapsellisen typerä, et pakko käyttää.) Tyhjä tylsyys muuttui heti asiaksi ja vastaan äärimmäisen kiitollisena saamaani haasteeseen.

1. Kuinka aloitin bloggaamisen.
Rapiat kuusi vuotta jo. Se on pitkä aika. Aloittaessani, tämä kaikki oli aika uutta. Olen aina tykännyt kirjoittaa, runoja rustaillut ym. ym. Kun bloggaaminen saavutti tajuntani, ajattelin, et tämä voisi olla mun juttu. Aloitin kauheen varovaisesti, eihän vaan kukaan lue näitä. Ihan itselle kirjoitan, niin kuin päiväkirjaa, jota kukaan ei lue ( outo ajatus.) Mut aika pian ymmärsin, että nimenomaan se vuorovaikutus on asian ydin ja se The Juttu.

Blogi on teemaillut ruoka, sisustus, matkailu, valokuvaus, taide ja mitä vielä aiheiden ympärillä. Siksipä voin sanoa, että olen oman elämäni laifstail. Tänne olen vuodattanut niin ilot kuin surutkin. Suhteellisen avoimin ajatuksin ja se juuri tekee tästä myös itselle tärkeän. Välillä on hetkiä, että olen ollut laittamassa näppiksen jäihin ja lopetan bloggaamisen, mutta tästä on tullut jo niin olennainen osa elämäni, että tyhjälle tuntuisi ilman. Todeta saattaa myös terapeuttisen vaikutuksen. Ainakin itselle.

Lemon Gay sai nimensä taannoisella laskettelumatkalla ystävien kanssa. Olin kauheesti paljon pohtinut hyvää, napakkaa ja kaiken kertovaa nimeä. Sitruuna tuli ihan siitä, että laittelimme slalomresidenssissä yhdessä ruokaa ja minä sitruunaan ihastuneena, olisin halunnut sitä joka ruokaan. Sitruuna kuvastaa myös luonteeni happamuutta. Gay nyt tulee sanasta homoseksuaali. Ystävät siinä innostuivat nimittelemään meikäläistä sitruuna homoksi, jolloin yhtäkkiseltään tajusin: "Lemon Gay, mun blogin nimi!"

2. Ohjeita aloitteleville bloggaajille.
Ole rohkeasti oma itsesi. Blogin tarkoitus ei ole olla pelkkää päivänkakkaraa. Minua ainakin lohduttaa lukea myös niistä vähemmän hyvistä hetkistä ja elämän raadollisuudesta. Oikeasta elämästä, oikeilla suruilla, murheilla, ilolla ja onnella.

Persoonallisuus koukuttaa aina. Joskin tänä päivänä se on varmasti aika haastavaa. On miljoonia hauskoja, persoonallisia blogeja. Mut sie olet silti uniikki, usot sie.

Blogin ulkoasu on tärkeä ja siihen kannatta panostaa. Jos omat taidot ei riitä, pyydä kokeneemman apuja. Kuvaton blogi on raskas, joskin hemmetin hyvä teksti kantaa ilman kuviakin. Pitäydy mieluummin yksinkertaisuudessa, liika tavara saattaa tehdä levottomaksi ja se on häiritsevää. Selkokielinen ja helppolukuinen teksti on aina plussaa. Joskin itse suollan sellaista sekamelskaa, että sitä saattaa olla välillä vaikea tulkita. Mut se on sit persoonaa myös. Ai houp sou.

Kaikista tärkein on se, että annat blogille OMAT KASVOSI. Kasvottomuuden takana on helppo hölistä ja sanoa mitä sylki suuhun tuo, mutta ainakaan minä en anna niille mitään arvoa.

Omat kasvot

3. Haaste.
Sain haasteen  Annukan Kotonasi  blogilta. Siitä kiitän ja kerron. Emme ole koskaan tavanneet, mutta minulla on sellainen tunne, että me tunnemme toisemme. Välillä se on jopa hieman pelottavaa, sillä Annukka on postannut omassa blogissa juuri ne samat asiat, joista olin ajatellut itse avautua blogissani. Telepatiaa vai samaa sielun maisemaa ja elämän vaihetta. Hänen kannustavat, rohkaisevat ja empaattiset kommentit ovat piristäneet päivääni ja antaneet uskoa tulevaan. Juuri siksi, tämä bloggaaminen on parhaimmmillaan niin antoisaa ja mukavaa.

4. Nimeä 10 blogia.
Valitettavasti olen huono vakituisesti seuraamaan blogeja. Hävettää tunnustaa, mutta perustelen. Istun työkseni ja harrasteen vuoksi paljon tässä koneella ja on pakko yrittää minimoida istuvaa aikaa. Olen ulkoilma ja toiminnan ihminen ja alan voida huonosti liiallisesta ruutuun tuijottamisesta. Eränäiset tuki ja -liikuntaelinvammat asettavat myös omat rajoitteensa. Joten jätän nimeämisen, mutta totean, että bloggaaminen on antoisa, hauska ja elämyksellinen elämäntapa. Haluaisin jatkaa hamaan loppuun asti ja voi että, kuinka herkuttelenkaan sillä ajatuksella, kun saa sit kiikustuolissa lukea muistoja menneiltä ajoiltaan. Iso kiitos ja kumarrus teille kaikille jotka minua seuraatte. Olette tärkeitä!